"Move on folks, please, move on.."

Enkuissa satuin joskus kävelemään jonkun onnettomuuspaikan ohi. Ihmiset olivat jääneet katsomaan. Oli tungosta. Poliisi hätisteli uteliaita tiehensä. Sanat "Move on folks, please, move on" jäivät kummittelemaan. Tuntui, että ne sopivat silloiseen elämäntilanteeseen juuri parhaiten.

Piti mennä eteenpäin, päästää irti, olla jumiutumatta.

Nyt on vähän sama fiilis. Pitäisi suunnistaa kohti uutta, olla luova ja uskaltaa.
En ole kuitenkaan mikään yltiöpäisen positiivisen ajattelun ihminen. Päinvastoin, se ärsyttää. Musta huumori, sarkasmi ja arjen absurdius ovat lähempänä omaa maailmaani. Ehkä niistä nouseekin joku nyt pieneltä tuntuva juttu, josta kasvaa uusi oljenkorsi? Hope so.

**

In England I sometimes passed a scene of an accident. People had stopped to watch, many of them. The police tried to get the passers by to move on. The words they used "Move on folks, please, move on" stayed in my mind. They seemed to match my thattime situation in life in general better than anything.

I should move on, let go, not to get stuck.

Now I have a bit of the same feeling. I should head for something new, be creative, have the courage. However, I don't really like overtly positive thinking. It annoys me. Black humour, sarcasm and the absurdities of everyday life seem to be closer to my world. Maybe something, that now seems insignificant, has already started in them. Hope so.

Juuria, taloja, tunnelmaa // Roots, houses, atmosphere

Kymmenen vuotta sitten mediakäsikirjoittamisen kurssilla halusin tehdä dokumenttikässärin aiheesta Vanha Porvoo. Vielä en ole tehnyt. Mutta Vanha Porvoo on edelleen mielestäni ihan maaginen paikka. Rakastan noita vanhoja taloja ja äkkivääriä kujia, kissoja ja teepannuja ikkunalaudoilla, sisäpihoja ja vinoja lattioita. Ehkä muutan joskus tuohon pieneen vaaleansiniseen taloon asumaan. Jonnekin juurille.

Nyt minulla oli tilaisuus käväistä pikaisella aamukahvilla Vanhan Porvoon kulmilla. Oli tyhjää. Aurinko ei ollut noussut vielä, mukulakiviä peitti ohut jää. Kirkon ovi oli raollaan ja sisältä kuului musiikkia. Muuten oli hiljaista, liikkeellä oli vain muutama koiranulkoiluttaja ja japanilainen. Oli rauha fiilistellä ja kuulla talojen kuiskaukset.

p.s. Kahvilaksi valikoitui äskettäin avautunut Cafe Klockan, jossa oli tummat kukkatapetit, käkikello seinällä ja ihanaa kahvia!

**

Ten years ago I did some studies in Media Scriptwriting and wanted to write a documentary script on the Old Town of Porvoo. I still haven't written it. But the place still has its magic. I love those old houses and winding streets, cats and teapots on window sills, courtyards and uneven floors. Maybe one day I'll be living in that little old pale blue house in the pictures. To my roots, sort of.

Now I got a chance to take a quick moning coffee in the Old Porvoo. It was empty. The sun hadn't been rising yet. The cobble stones were covered by thin ice. The church door was ajar and one could here some music being played inside. Otherwise it was quiet, just some earlybirds walking their dogs and some Japanese tourists. All the peace to feel the atmosphere and to hear the houses whispering.

Haja-ajatuksia // Odd Thoughts

Sanottavat tuntuvat yhtäkkiä vähentyneen.
On vain irrallisia ajatuksia, elämisen heijastumia.

Kertokaa te, mistä haluaisitte lukea!

**

There seems to be less and less to say.
Just odd thoughts, shadows of living.

Now it's your turn to tell: what would you like to read about!

Pimeydestä, eteenpäin // From darkness, onwards

Lyhyet päivät, iltojen pimeys.
Lomautus, joka on syönyt itsetuntoa.

Paras takertua arjen väreiin.
Löytää absurdius.

Eteenpäin!

**

Short days, dark evenings.
The layoff that has taken a bit of my self esteem away.

Better to see the colours of the everyday life.
Find the absurd.

Onward!