Sivut

torstai 19. marraskuuta 2015

Keskusteluja Kaarin kanssa eli miten faktasta kutoutuu tarina

On aina hienoa tavata joku, joka on kirjoittanut kirjan.
Ihminen, jonka pään sisällä on muodostunut kokonaisuus, tarina, maailma.
Sellainen fiktiivinen todellisuus, johon muut sitten eläytyvät ja uppoavat.

Jokin aika sitten minulla oli ilo jututtaa töiden puolesta Kaari Utriota hänen uudesta Paperiprinssi-kirjastaan.
Puhuimme kirjan maailmasta, ideoinnista ja siitä, miten historiallinen romaani syntyy.



Eniten minua kiehtoo se, miten fakta ja valtava määrä taustatietoa muuttuu tarinaksi, romaaniksi, kokonaisuudeksi jossa voi elää mukana.

Utrio kirjoitti Paperiprinssiä kaksi vuotta.
Yleensä kirjantekoon menee vuosi.

Kirja sijoittuu paperiruukkien maailmaan. Paperinteon alkuvaiheet 1800-luvun Suomessa osoittautui kuitenkin aiheena vaikeaksi ja paljon työtä vaativaksi.

- Urakka oli suurempi kuin osasin kuvitellakaan, Utrio sanoo.

Avukseen hän sai kuusankoskelaisen paperigurun Eero Niinikosken.

- Hän oli aivan kullanarvoinen, kävi meillä kotonakin, Utrio sanoo.

**

Mutta taustatutkimus on vasta alkua. Kun faktat on selvitetty, alkaa varsinainen urakka, romaanin luominen.

- Taustat ja faktat pitää kertoa yksittäisen ihmisen kautta. Siinä on haaste ja siinä on kirjailijan taito, Utrio sanoo.

Paperiprinssin päähenkilöksi Utrio valitsi haaksirikossa vammautuneen merikapteenin.
Tällä on tosimaailman esikuva:

- Halusin kirjoittaa tuntemastani henkilöstä. Hän vammautui pahasti auto-onnettomuudessa ja nousi sitten katkeruudesta ja depressiosta, lähipiirinsä avulla. Hän on hieno esimerkki siitä, miten ympäristö voi olla apuna toipumisessa. Ei säälien ja silkkihansikkain, vaan suhtautumalla niin kuin ihmiseen.

Faktasta ei synny romaania ihan tuosta vaan.
Utriokin tekee valtavan taustatyön ennen kuin varsinainen kirjoittaminen voi alkaa.

- Liuskoja on koossa ainakin sata, ennen kuin aloitan varsinaisen romaanin kirjoittamisen. Kirjoitan jokaisesta henkilöstä henkilökuvauksen ja hahmottelen kaikki paikat. Usein piirrän pohjapiirustukset ja karttoja paikoista, mietin, miltä mikäkin näyttää ja miten asiat suhteutuvat toisiinsa.

Juonen Utrio luonnostelee luku kerrallaan. Sitten hän miettii kuhunkin lukuun tulevat kohtaukset sekä niiden henkilöt ja näkökulmat.
Vasta sitten alkaa varsinainen kirjoittaminen.

**

Paperiprinssi sijoittuu aikaan, jolloin paperia tehtiin lumpuista.
Paperi on harvinaista ja arvokasta. Se tehtiin lumpuista, joita oli vaikea saada.

- Lumppujen hinta oli säädelty, se kuulutettiin saarnastuolista Mikonpäivän jumalanpalveluksessa. Taloissa oli lumppupiiat, joka huolehtivat, ettei mitään mene hukkaan. Lumppurit kulkivat ympäri maata lumppua ostamassa. Talon naisväkeä lahjottiin kauneustarvikkeilla ja muilla ylellisyyksillä, sillä hinnalla ei voinut kilpailla.Oikeastaan kyse oli eräänlaisesta superkierrätyksestä, Utrio sanoo.

**

Paperinteko aiheena kytkeytyy myös hauskasti Utrion juurille Kymenlaaksoon, jossa paperitehtaiden silhuetit ovat hallinneet maisemaa aina viime vuosiin.

Kirjailijan äiti on syntynyt Kotkassa, ja Kymenlaaksoon mentiin aina ainakin kesäksi.

- Äidinisä oli Inkeroisten Osuuskaupan johtajana ja vietimme lapsuusajan kesät aina Karhulassa mökillä. Minulla on ihania muistoja sieltä, ja kymenlaaksolaisuus on ollut tärkeä minuuttani, Utrio sanoo.




tiistai 17. marraskuuta 2015

Kaikista pienimpien päivä!


Tänään on maailmanlaajuinen keskoslasten päivä.
Olen pikkukeskosen äiti itsekin. Pikkukeskosella tarkoitetaan alle 1500 grammaa painavana syntynyttä vauvaa.
Tässä lyhyesti poikari tarina.

**



On ilta, en muista viikonpäivää.
Raskaus on edennyt viikolle 28 ja kaikki on kerrankin mennyt hyvin. Aiemmilla kerroilla olen kärsinyt raskausmyrkytyksestä ja kohonneista maksa- ja sappiarvoista.
Olen käynyt lääkärissä aamulla.
- Hassua, että lapsi tekee hengitysliikkeitä, hän sanoo.
Kaikki on kuitenkin hyvin.

Illalla se alkaa.
Pieniä tippoja verta. Ei hälyyttävää, mutta kuitenkin. Jatkuu.
On kesä. Naapurit grillaavat ja Vantaan yö on kuulas.

Alkaa pelottaa.
Kun kello on kymmenen, päätän mennä Naistenklinikan äitiyspolille.
En soita, sillä tiedän että ne käskevät katsella.
Tiedän, että näillä viikoilla ei suoraan mennyttä käännytetä pois.
Äkkiä tuntuu, että on kiire.

**

Naistenklinikalla havaitaan, että verenpaine on alkanut nousta ja vauvan sydänäänissä on jotain vikaa.

Sydänäänet kytketään jatkuvaan seurantaan. Sitä kestää useampi tunti.
Jokainen tunti lisää on arvokas.

Minut siirretään rakennuksen alakerroksiin.
Avoimesta ikkunasta kuuluu lokkien kirkunaa ja satunnaisia ihmisten ääniä.
Epätodellinen heinäkuu.

Hoitaja kytkee kaiuttimen äänen pois. Me molemmat kuulemme, että sydänäänet katoavat välillä.

Sitten tulee Lastenklinikan lääkäri, lääkärit puhuvat.
Äkkiä on kiire.
Kun korvikset käsketään ottamaan pois, tiedän mitä seuraa.

**

Pieni poikani syntyy, kiireellisellä sektiolla.
Kuulen äänen, pienen kimakan kiljaisun. Sitten tulee hiljaista.
Hänelle laitetaan hengitysputki
Saan hipaista poskea sormella, ihosta kuultaa läpi.

Sitten hänet kääritään folioon ja kiidätetään eteenpäin.
Lasten teholle.

Kun kysyn, miten hänen käy, kukaan ei tiedä.
Ennustetta ei haluta antaa ensi päivinä, on liian monta tekijää.
Painoa on kilo ja pituutta 36 senttiä.

Hetken kuluttua leikkaussalin koneelle tulee kuva, ja hoitaja näyttää sen minulle.
Ainakin siirto on sujunut hyvin.

**

Lähden synnyttäneiden osastolle, onneksi eri huoneeseen.
Muut kärräävät vauvoja ja tuskailevat imetyksen kanssa.

Kun aamulla päästään teholle käymään, on poikani ruoka-annos yksi milli.
Hän saa ylipainehappea ja kanyyleista hivenaineita.
Aivot, sisäelimet, sydän ja keuhkot kuvataan. On riski, että jotain on vialla.

**

Kun vauva on päivän tai kaksi, saan hänet kenguruhoitoon, vasten omaa ihoa paidan alle, kaikkine letkuineen.
En uskalla itse nostaa häntä, hoitaja auttaa.
Vauvan jalka on pikkusormeni paksuinen.

**

Tämä tarina loppui hyvin. Vauva pääsi jo viiden päivän päästä jatkohoitoon Jorviin, osastolle L2.
Siellä on hän oli pitkään osaston pienin.


Kotiin hän pääsi parin kuukauden päästä.
Kontrollikäynnit Lastenklinikalla jatkuivat lähes kahden vuoden ikään.
Mitään pysyvää haittaa keskosuudesta ei jäänyt.