Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Sekalaisia sinisiä // Some blue





Syksy on sellainen, sininen.
Lapset kaivavat esiin vanhat värit,
keitetään teetä ja katsotaan taivaita

**

Autumn is like that, blue.
Kids are looking for their old colours,
we, making some tea, looking at the skies






Joskus mietin, kuka on syönyt kirpparilautasilta
ennen minua

**

Sometimes I'm wondering who has eaten of these plates, found in a flea market,
before me





torstai 17. syyskuuta 2015

Harrastusrumbaa - missä vanhempainparkki?? // Hobby hassle - where's the parent park?



Arkeen kuuluu harrastukset.
Lähinnä lasten harrastukset.
Kun asuu melkein maalla, harrastukset eivät ole nurkan takana.
Ne ovat kaupungissa, eikä julkista liikennettä ole.

Kun yksi lähtee harrastamaan, koko perhe mobilisoituu. Kotiin on suhattu kiireellä, osa töistä lähtee mukaan.
Joskus vanhemmat kohtaa puolimatkassa: toinen ottaa lapset ja jatkaa harrastukseen, toinen jatkaa iltatöihin.
Joskus toinen vanhempi jää lasten kanssa kotiin.
Tai muut lapset pakataan kyytiin mukaan.

Usein harrastukset ovat illalla, kun kaikki paitsi Prisma ja ABC ovat kiinni. Ja kukaan, ei kukaan, ei lähde kello kuudelta Prismaan kolmen nälkäisen pikkulapsen kanssa ja viiden euron budjetilla, ellei ole aivan pakko.
Matkalla yksi kyytiläisistä on nukahtanut.
Pari vuotta sitten mukaan piti rahdata myös rattaat :-)

Jos on yksin, voi olla järkevä ja käydä vaikka ruokakaupassa tai irroitella ja mennä ABC:lle, joka siis on auki, kahville ja lukea kirjaa tai kirjoittaa vihkoon.
Ehkä siellä syntyy suuren romaanin alku, ehkä ei.
Harva ABC:llä kirjoittaa.
Ehkä se on uraauurtavaa.

Monet ABC:t ovat täynnä yksinäisiä kelloa kyttääviä vanhempia.
Jotkut näpläävät puhelinta, toiset pläräävät lehteä, jonka ovat jo lukeneet.
Jotkut istuvat autossaan.
Jotkut jäävät auloihin, jotkut pukukoppeihin.
Yksi kirjoittaa.
Tämä on luksusta, tämä on sitä ison perheen vanhemman omaa aikaa.

Mä kyllä ihmettelen, ettei kukaan ole vielä avannut VANHEMPAINPARKKIA!
Sellaista kotoisa tila, johon voi hipsiä villasukat jalassa, juoda kahvia, istua sohvassa, jutella tai olla juttelematta.
Jossa olisi vaikka joogaa ja jumppaa.
Voisi istua töitä tekemässä, voisi kutoa sukkaa.
Olla hiljaa tai hölistä.
Niinku vanhempien nuorisotalo.

**

Everyday life is full of hobbies.
Mostly children's hobbies.
And living almost in the country, they are not in next door.
They are in the city, and there is no public transport.

So, when one goes to his/her hoby, the whole family is mobolized. One has hurried home from work, taken some work to be done in the evening.
Sometimes parents meet halfway: one takes the kids and continues to the hobby thing, the other goes to work.
Sometimes one parent stays at home with the kids.
Or the kids come along to the hobby.

Hobbies are often in the evening, when every place except supermarkets and gas station cafe ABC is closed. And no-one, really no-one, wants to go to supermarker at 6 pm with three little kids and little money.
On the way to the hobby one of the other kids have fallen asleep.

If you're on your own, you can be rational and shop some food or you can walk on the wild side and go to the boring ABC cafe, which is open, for some coffee & read a book or write in your notebook.
Maybe a beginning of a great novel will be born, maybe not.
Few people write there.
Maybe it's something groundbreaking.

Many ABC cafes are filled with lonely parents checking their watches.
Some busy with their phones, some reading a paper they already read.
Some sitting in their cars.
Some staying in lobbies, some in changing rooms.
One writing.
This is luxury, a parent's own time.

I wonder no one has come up with a PARENT PARK.
A place where you could walk in your woollen socks, drink coffee, sit on a sofa, chat or be silent.
There could be yoga classes.
You could work or knit a sock.
A place of parents' own!



maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kesän ensi päivät // First Days of Summer




Kesän ensi päivinä mennään järven rantaan.
Vihreä on kirkasta ja hentoa.
Sataa.

Sytytetään tulet takkaan,
luetaan vanhoja kirjoja.
Katsotaan horisonttiin, se on kaukana.

**

When the summer comes we'll go to the lakeside,
where green is bright and light and rain falls softly.

We'll light the fire,
read old books.
We'll look in the horizon. It's far away.








keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kuka nyt menisi Seikkailupuistoon sateella? // Who would visit the kids' park in the rain?




Joskus täytyy.
Mennä paikkoihin väärällä säällä.
Lähteä kaupunkiin, kulkea kopisten.











Nähdä toisin silmin.





Ylittää vesiä, kuvitella tutusta tuntematon.
Sukeltaa hetkeen, tavoittaa jotain olennaista.









Kuulla muistumia
vieraista ajoista.








Joskus täytyy.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Minttu! // Mint!



Äkkiä sitä on kaikkialla.
Menneiden vuosien mintunvihreää.
Sitä, josta tulee mieleen purkka ja Seppälästä 80-luvulla ostetut colleget.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

MaalaisBoho hölkkälook! // CountryBoho jogging look!

Se on vain niin, että hölkätä täytyy!
Pää tuulettuu, tulee tilaa olla.

Tässä elämäntilanteessa hölkätään hiekkateitä halpis- ja kirppisvaattein.
Sillä tärkeintä on, että lähtee!



Tuulisen kevätkelin hölkkälookiin: takki Lidl, housut (The North Face) vuosia sitten huutonetistä, kengät (Salomon) tori.fistä, pipo (Villervalla) lapselta lainattu.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kummia // Oddities



On valoa.
Ja havunvihreää.
Sitä väriä haluaisin myös vaatteisiin ja kutomisiin.

Kevään tullessa mieli alkaa kuplia.
Pitää aloittaa.
PROJEKTEJA.

Kuten lasten pehmoeläimien valokuvaus.



Kuvassa "Uusi koira" päällään toisen lapsen ensihattu, Lindex, ja pikkukeskosen saama kevyt trikoopaita, jota en koskaan uskaltanut pukea tälle päälle, kun siinä oli napit selässä, Bogi. Nytkin se on puettu väärin päin.

Lisää keväistä muotia lähipäivinä!

**

There's light.
And deep green.
The colour I'd like to wear and knit, too.

When spring comes I feel bubbly.
One has to start.
PROJECTS.

Like photographing kids' soft toys.

Here featured a soft toy called "The new dog", wearing my second kid's first hat and a light shirt that my preemie got as a present and that I never dared to dress him in, as the shirt has buttons on the backside. Even here it's worn the wrong way :-)

More fashion pics soon!!

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Slowdown aka In Praise of Monotony



Hello world!
Onko siellä muita, jotka tykkäävät:

- murtsikkahiihdosta (valmista latua seuraten)
- hölkkäämisestä (niin, ettei tarvitse miettiä, minne kääntyy)
- kutomisesta (kerroksia toistaen)
- ruohonleikkuusta (

Muun maailman hihkuessa jatkuvaa muutosta, oppimista ja uuden omaksumista olen löytänyt monotonian ilon.
Asioiden toistamisen!
Sen, että hölkkää samaa lenkkiä uudestaan ja uudestaan.

Kun ei tarvitse jatkuvasti omaksua jotain, pää tuulettuu.
Ajatuksille jää aikaa harhailla.
Pysähtyy.
Löytää ehkä jotain, omaa, aiempaa, lainattua.

**


Hello world!
Is there anyone else, who likes:

- cross-country skiing
- jogging
- lawn mowing
- knitting

..following ready made paths and routes, not having to think about what comes next.

While the rest of the world is busy celebrating a constant change, learning and getting at new things, I've happily found the joy of monotony.
Like when you keep jogging the same route again and again.

When you don't have to learn something all the time, your head gets some fresh air and ideas.
There is time for youyr thoughts to wander around.
Time to stop,
maybe find something, of your own, from your past, something borrowed.


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kun talvi kääntyy





Aurinko ei enää paista
samalla tavalla kuin ennen.





Lelut hiipivät majoihinsa nukkumaan.
Örkit ovat heränneet.



Huoneistojen kätköissä kootaan palapelejä ja kudotaan sukkia.
Kevät on vielä jossain,
muualla.



lauantai 28. helmikuuta 2015

Kotien kaaosta!



Olen jo pitkään haaveillut kuvasarjasta, jossa kohteena olisivat tavallisten tallaajien KOTIASUT.
(Kiinnostuneet hoi, ilmoittautukaa!)
Olisi ihan mahtavaa kuvata ihmisiä yöpaidoissa, virttyneissä trikoissa ja kotilookissa.

Nyt Dagens Nyhererissä oli juttu ruotsalaisen Lotta Sjöbergin perustamasta FB-ryhmästä, jonne ihmiset voivat postata kuvia kotiensa todellisesta kaaoksesta. Sjöberg on ruotsalainen sarjakuvapiirtäjä ja kuvittaja, joka kyllästyi sisustuslehtien antamaan ideaalikuvaan kodeista.

Huippua!
Kotiasujen henkinen sukulainen!

Kuvia on kommentoitu ihanan sarkastiseen tapaan, hyväksyen mutta mustan huumorin sävyttämänä: "Här lyser ”ljust och fräscht” med sin frånvaro."

Sjölundin mukaan kyse on laajemminkin siitä, miten todellisuutta katsotaan. Arvioivan katseen sijaan näihin koteihin suunnataan tarkkaileva katse. Annetaan ihmisten olla, kaikessa epätäydellisyydessään.
Jes!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kiva kirja ja vielä kivempi asumisfilosofia sen takana!!



Nappasin Ikeassa käydessä mukaan Tilaa minulle -kirjan.
Siinä on lapsiperheiden koteja, lastenhuoneita, keittiöitä.
Erilaisia tiloja, paljon väriä ja tavaraa.
Jee!!



Kirjaa lukiessa hokasin, mikä ns. tavallisia sisustusjuttuja - joita tosin on tullut itsekin tehtyä - lukiessa nyppii.
Se on tässä:
asioiden rajaaminen.
Lapset näkyvät vain lastenhuoneissa, joissa on kiva tapetti ja kaksi puulelua seinähyllyllä.
Keittiöissä tehdään ruokaa, olohuoneessa istutaan sohvalla.
Eihän se niin mee!



Oikeestihan kodit ovat asukkiensa näköisiä!
Lapset ovat kaikkialla!
Isät ja äidit ovat kaikkialla!
On tietokoneen johtoja, kirjapinoja, kutimia, läppäreitä, uunipeltejä, autonrenkaita.

Lattialla yöpyvät kyläilijät, mummot, vaarit, kaverit ja harrastukset näkyvät.
Miten niitä kuvailisi, sillai kivasti ja elämänmakuisesti?
Tässä on on vähän sitä henkeä!