Halusin kirjoittaa kirjan

Löysin vanhoja kuvia filmiajalta. Nämä ovat alun perin dioja.
Halusin kirjoittaa Irlannista.
Mutta ei ollut mitään suurta. Tarinaa.

Oli vain suolainen tuuli, joka liimasi hiukset silmiin.
Oli äkkiä laskeutuva vieraan kaupungin pimeys. Meri, joka meni. Lokkien ääni, tupakanhaju sateessa.
Pienessä kaupungissa perässäkulkeva mäyräkoira, vihreäksi maalatut ikkunanpuitteet.
Oli ne, joiden hiuksilta vesi valui pisaroina pois.




Oli vain häivähdyksiä, yksittäisiä, sekalaisia.
The Cranen yläkerta, jossa soitto jatkui taukoamatta.
Taylor's, merenranta.
Ja kun lähdemme aamuvarhain, meri velloo harmaana mutta rauhallisena ja ilma on suolasta sakea. Kahvilan vanha rouva sanoo, että sinne jäi veljensä ja paidoista ennen vanhaan tunnistettiin.
Nykyään ne eivät kudo, yhtään.



Dublin.
Se on kirjakahvila, se on hiljaa virtaava joki.
Kirja, jota en koskaan lukenut
loppuun, oli liian pitkät virkkeet ja tajunnanvirtaa Molly Bloom,
siltoja,
sanoja
lauseita.
Ja aina kun kysyy, paljonko matkaa, vastaus on sama.



**

Irish Moments 2

Lisää kuvia laatikkojen kätköistä :-)
Galway 90-luvulla.

**

Some more pictures from my drawers :-)
Galway in the 90's.



Galway oli mielentila.
Luettiin Thomas Mannin Taikavuori, jossa lähdetään hetkeksi, jäädään vuosiksi. Tunnistettiin.

Sade, kahvilat, meri, rahapula.
Espanjalaiselta kaverilta ostettu polkupyörä, vanhojen talojen ikkunalaudat.
Ihmiset, haahuilijat, kirjoittaminen.

**

Galway, a state of mind.
We read The Magic Mountain by Thomas Mann. In it they go for a short while, end up staying for years. We recognized something.

Rain, cafes, sea, lack of money.
A bike bought from a Spanish friend, the window sills of old houses.
People, drifting, writing.



Kylmien huoneiden hiljaisuus. Mrs Nolan, vuokraemäntä, jonka veli soitti saksofonia New Yorkissa.
Käveleminen, värit, kamera.
Vihkot, joku rakkaus.

**

The silence of cold rooms. Mrs Nolan, the landlady, whose brother played saxofone in NY.
Walking, colours, camera.
Notebooks, some love.

Irlantilaisia hetkiä // Irish moments

Löysin kenkälaatikollisen valokuvia.

Asuin 90-luvulla pari vuotta Irlannissa.
En kehittänyt osaamista tai luonut uraa.
Istuin kahviloissa, kirjoitin muistivihkoon, keskustelin kirjallisuudesta.
Torstaisin pakkasin viikon kutomukset pyöräntarakkaan ja menin torille niitä myymään.
Tein muutaman lehtijutun ja pari valokyuvaprojektia bändi- ja teatteritutuille.



Kuljeskelin kaduilla, otin kuvia.
Ajattelin, että oikeat asiat tulevat vastaan.



Rakastin aikaisia aamuja, alkuiltoja.
Palavan hiilen tuoksua, koiran haukuntaa.

Värittömyyden ylistys

Dublin, Ireland, 1996


Galway, Claddagh, Ireland, 1996.


Silverstrand, Ireland, 1996

On niissä vaan jotain hienoa. Mustavalkoisissa kuvissa, omissakin.

Aloitin valokuvaamisen aikana, jolloin filmi oli kallista ja mustavalkoisia kehitettiin pimiön punavalossa. Olin kasvanut kuvien, kaitafilmien, dialaatikoiden ja valkokankaiden keskellä. Opiskelujen ohessa tein töitä turkulaisessa valokuvalafkassa, jossa kuvia tehtiin paikan päällä. Se oli uutta ja hienoa. Siinä sivussa kuvasin kaikkea mahdollista bändeistä ladonseiniin. Kuvaaminen jatkui. Huhkin pimiössä isoja mustavalkoisia vedoksia ja testailin filttereitä. Itä-Euroopan reissulta rahdattiin halpaa valokuvapaperia.

Nyt on toisin. Hyvä, että on.

Kuitenkin joskus, kaiken face-some-osallistu-vastaa-vaikuta -sälän keskellä, bannereiden, tehosteiden ja näppärien katso-tästä-kaikki-pikana -videoiden maailmassa, ihailen yhä mustavalkoisten kuvien tunnelmaa.
Ajattomuutta.
Harmoniaa.
Tietynlaista hiljaisuutta.


Aran Islands, Ireland, 1995.


Galway Festival, Ireland.


A man on the street, Temple Bar, Dublin, Ireland.

- Kuvat ovat omiani, ethän lainaa ilman lupaa! -

* * *

And the same in English...(feel free to ignore the language mistakes :-))

There is some kind of magic in them. In black & white photos, even in my own.

I started doing photography at the time when film was expensive and pictures were developed under the darkroom light. I had grown up amongst photos, 8mm films, boxes of slides and silver screens. When studying, I worked in a photo lab in Turku. Photos were produced in an hour, on the spot. It was new and hi-tech. I took pictures of everything, from bands to barn walls, spent hours in a darkroom printing pictures and testing filters, brought cheap paper from Eastern Europe.

It's different now, and I'm happy about that.

Still, sometimes, in the middle of facebook-social media-participate-influence odds and ends; in the world of banners, effects and handy watch-here-everything-asap videos, I long for the atmosphere in b&w photos.
The timelessness.
The harmony.
A certain silence.

- The pictures above are mine, please don't copy them without my permission! -