Sivut

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syksy ja pari kirppislöytöä // Autumn and some flea market treasures



Syksy, keltainen.

Kävin kirppiksellä, löytyi pari lasia ja kulho.
Nyt voisi vetäytyä,
nojatuoliin, viinilasin ääreen.

**

Autumn, yellow.

I went to a flea market, found some old Finnish glass and a bowl.
Now I'd be ready to settle,
in an armchair, with a glass of wine.




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Sekalaisia sinisiä // Some blue





Syksy on sellainen, sininen.
Lapset kaivavat esiin vanhat värit,
keitetään teetä ja katsotaan taivaita

**

Autumn is like that, blue.
Kids are looking for their old colours,
we, making some tea, looking at the skies






Joskus mietin, kuka on syönyt kirpparilautasilta
ennen minua

**

Sometimes I'm wondering who has eaten of these plates, found in a flea market,
before me





torstai 17. syyskuuta 2015

Harrastusrumbaa - missä vanhempainparkki?? // Hobby hassle - where's the parent park?



Arkeen kuuluu harrastukset.
Lähinnä lasten harrastukset.
Kun asuu melkein maalla, harrastukset eivät ole nurkan takana.
Ne ovat kaupungissa, eikä julkista liikennettä ole.

Kun yksi lähtee harrastamaan, koko perhe mobilisoituu. Kotiin on suhattu kiireellä, osa töistä lähtee mukaan.
Joskus vanhemmat kohtaa puolimatkassa: toinen ottaa lapset ja jatkaa harrastukseen, toinen jatkaa iltatöihin.
Joskus toinen vanhempi jää lasten kanssa kotiin.
Tai muut lapset pakataan kyytiin mukaan.

Usein harrastukset ovat illalla, kun kaikki paitsi Prisma ja ABC ovat kiinni. Ja kukaan, ei kukaan, ei lähde kello kuudelta Prismaan kolmen nälkäisen pikkulapsen kanssa ja viiden euron budjetilla, ellei ole aivan pakko.
Matkalla yksi kyytiläisistä on nukahtanut.
Pari vuotta sitten mukaan piti rahdata myös rattaat :-)

Jos on yksin, voi olla järkevä ja käydä vaikka ruokakaupassa tai irroitella ja mennä ABC:lle, joka siis on auki, kahville ja lukea kirjaa tai kirjoittaa vihkoon.
Ehkä siellä syntyy suuren romaanin alku, ehkä ei.
Harva ABC:llä kirjoittaa.
Ehkä se on uraauurtavaa.

Monet ABC:t ovat täynnä yksinäisiä kelloa kyttääviä vanhempia.
Jotkut näpläävät puhelinta, toiset pläräävät lehteä, jonka ovat jo lukeneet.
Jotkut istuvat autossaan.
Jotkut jäävät auloihin, jotkut pukukoppeihin.
Yksi kirjoittaa.
Tämä on luksusta, tämä on sitä ison perheen vanhemman omaa aikaa.

Mä kyllä ihmettelen, ettei kukaan ole vielä avannut VANHEMPAINPARKKIA!
Sellaista kotoisa tila, johon voi hipsiä villasukat jalassa, juoda kahvia, istua sohvassa, jutella tai olla juttelematta.
Jossa olisi vaikka joogaa ja jumppaa.
Voisi istua töitä tekemässä, voisi kutoa sukkaa.
Olla hiljaa tai hölistä.
Niinku vanhempien nuorisotalo.

**

Everyday life is full of hobbies.
Mostly children's hobbies.
And living almost in the country, they are not in next door.
They are in the city, and there is no public transport.

So, when one goes to his/her hoby, the whole family is mobolized. One has hurried home from work, taken some work to be done in the evening.
Sometimes parents meet halfway: one takes the kids and continues to the hobby thing, the other goes to work.
Sometimes one parent stays at home with the kids.
Or the kids come along to the hobby.

Hobbies are often in the evening, when every place except supermarkets and gas station cafe ABC is closed. And no-one, really no-one, wants to go to supermarker at 6 pm with three little kids and little money.
On the way to the hobby one of the other kids have fallen asleep.

If you're on your own, you can be rational and shop some food or you can walk on the wild side and go to the boring ABC cafe, which is open, for some coffee & read a book or write in your notebook.
Maybe a beginning of a great novel will be born, maybe not.
Few people write there.
Maybe it's something groundbreaking.

Many ABC cafes are filled with lonely parents checking their watches.
Some busy with their phones, some reading a paper they already read.
Some sitting in their cars.
Some staying in lobbies, some in changing rooms.
One writing.
This is luxury, a parent's own time.

I wonder no one has come up with a PARENT PARK.
A place where you could walk in your woollen socks, drink coffee, sit on a sofa, chat or be silent.
There could be yoga classes.
You could work or knit a sock.
A place of parents' own!



tiistai 8. syyskuuta 2015

Nyt lukemaan - kv lukutaidon päivä // Time for Some Reading - The World Literacy Day!



Kun ensimmäinen lapseni uhkasi syntyä etuajassa, soitin taksin ja sanoin, että on kiire.
Sitten menin etsimään kirjaa. Ehkä sitä ehtisi vähän lukea.
Ei ehtinyt.

Tänään on kansainvälinen lukutaidon päivä.
Lukemisesta tulee mieleen Jörn Donner, joka sanoo matalalla äänellä, että lukeminen kannattaa aina.
Mutta on se muutakin.

Lukeminen avaa maailmoja.
Se luo myös yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kun lukee, kuuluu jonnekin. Kirjojen, kirjoittajien ja kirjoja rakastavien maailmaan. Sellainen maailma ei voi olla ihan läpeensä paha.

**

When my first child was about to e born, I called a cab and said that now we are in a hurry.
Then I went to look for a book. Maybe there would be time for some reading.
There wasn't.

Today is the world literacy day.
Reading opens new wolrds.
It also brings a sense of togetherness.
When you read, you belong somewhere. Into a world of books, writers and book-lovers. And that world can't be completely bad.




Kun olen reissannut yksin, olen lukenut. Siitä on tullut turvallinen olo.
Kun olen muuttanut uusiin kaupunkeihin, olen mennyt kirjastoon. Siellä on ollut samanhenkisiä.
Vieraissa maissa olen istunut kirjakahviloissa ja kolunnut kirjakaupat.

Olen ollut rakastunut kirjoihin ja kirjailijoihin.
Tuntenut yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Margaret Atwoodin Ryövärimorsian, Paul Austerin The Red Notebook, Iain Mc Ewanin Sementtipuutarha, Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin, Thomas Mannin Taikavuori, Coen-veljesten novellikokoelmat, Raymond Carver, Marguerite Duras, Astrid Lindgren, Enid Blyton ja monet monet muut. Ne kaikki muut.

Sillä kirjoissa on jotain niin hienoa.
Oma, uniikki maailma.
Kirjoittamisessa on samaa hienoa.

Nyt, pätkätöiden kanssa kärvistellessä, olenkin alkanut systemaattisemmin miettiä kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä itsensäelättämisen mahdollisuuksia. KIrjoittamiskursseja, ja kirjoihin, kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyvää nettisivustoa tai -julkaisua.
Tämä on vasta ideatasolla. Jätä sinäkin kommenttisi - millaiset sisällöt kiinnostaisivat, mikä myisi, miten edetä!

**

When I've been travelling on my own, I've been reading. It has made me feel safe.
When I've moved to new cities, I've always looked for a library. There I've met like-minded people.
When in foreign countries, I've been sitting in book cafes and rambled through book stores.

I've been in love with books and writers.
Felt a sense of belonging.
The Rober Bride by Margaret Atwood, The Red Notebook by Paul Auster, The Cement Garden by Iain Mc Ewan, All I loved by Siri Hustvedt, The Magic Mountain by Thomas Mann, short stories by Coen brothers, Raymond Carver, Marguerite Duras, Astrid Lindgren, Enid Blyton ja many more.

Books have a something almost magical in them.
A world of their own.
Writing has that, too.

Now, fed up with short term work contracts, I've started to think more systematically of how to get one's living by doing something connected with literature and writing.
Writing courses, a website/publication dealing with books, writing and literature.
This is just an idea. Please let me know your opinions and ideas on what might be interesting, what sells, how to proeed - leave a comment!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Veden ääri // The Edge of Water



Joskus täytyy mennä jokien varsiin
heitellä lehtiä virtaavaan veteen

Sometimes you need to go to the riverside
throw leaves into the passing water




Katsoa kuvajaisia
odottaa, kunnes tuuli vaihtaa suuntaa

Look at the mirror images
wait until the wind turns


perjantai 4. syyskuuta 2015

Muutama kirppislöytö // Some flea market bargains



Joskus käy tuuri kirppiksillä.
Viime viikkoina olen tehnyt useammankin kivan löydön. Ekoja tässä!

**

Sometimes you're lucky with flea markets.
Recently, I've found some good bairgains. First of them here!



Retrotuoli 2e, Ecotekola, Somero


Räsymatto, 2e, Ecotekola, Somero


Gudrun Sjöden -takki 10e, huuto.net


Kennel & Schmerger -kiilakorkotennarit, 7,90e, emmy.fi

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Random Acts of Kindness // Pieniä hyviä tekoja

”Joskus pienimmät asiat ottavat suurimman paikan sydämessäsi.”
— A.A. Milne, Nalle Puh



Kun maailma on vinksallaan, pitää mennä lähelle, tehdä pieniä juttuja.
Ihan parasta on yllätyshyvyys.

Random Act of Kindness, suomeksi yllätyshyvyys, on amerikkalaislähtöinen idea. Se tarkoittaa, että kuka tahansa voi tehdä pieniä hyviä tekoja, anonyyminä, päivittäin.
You are a world changer.

Nimen yllätyshyvyydelle kerrotaan tulleen kirjailija Anne Herbertiltä. Hän kirjoitti näin: "Practice random kindness and senseless acts of beauty" erään ravintolan tablettiin 80-luvulla :-)

Pohjana on ajatus siitä, että pienet teot muuttavat maailmaa. Pala kerrallaan.
Uskon itsekin siihen.

Olen saanut kohdata paljon yllätyshyvää.

90-luvun liftausreissuilla Irlannissa täysin vieraat ihmiset auttoivat. Yksi teki ruokaa, toinen majoitti, kolmas vei seuraavaan kaupunkiin. Eräät kutsuivat seniorikerhon karaokeiltaan, jossa pöydät notkuivat täytekakuista. Toiset veivät katsomaan esi-isiensä hautaa. Joku lahjoitti hyvän sanan. Toinen bussilipun.
Tärkeintä oli, että täysin vieraat ihmiset luottivat.

Usein hyväntekijät olivat itse kohdanneet samaa. Joku oli joskus auttanut heitä. Silloin he eivät olleet voineet tehdä mitään, nyt oli aika maksaa takaisin.

Hienointa on kuitenkin ihan superyllättävä hyvyys.
Paras kokemukseni tästä on vajaan kymmenen vuoden takaa. Olin myynyt huutonetissä käyttämättä jääneet varvassukat. Siis sellaiset kudotut, joissa on joka varpaalle oma kolo. Olin saanut ne lahjaksi, olivat jääneet hintalaput paikallaan kaapin perukoille.

Myin ne jonnekin Pohjanmaalle. Maksu tuli, pistin postiin. Olen tehnyt huutonetissä tuhansia kauppoja, joten kaikki sujui rutiinilla.

Vajaa viikon päästä sain viestin. Ostaja kiitti sukista. Hänellä oli kuitenkin muutakin asiaa.
Kun hän oli vetänyt sukkia jalkaansa, niiden sisällä oli tuntunut olevan jotain.
Hän oli katsonut, kummissaan.
Sadan markan seteli, kummassakin sukassa.
Sileä sellainen.

Hän lähetti setelit minulle postissa. Elettiin jo euroaikaa. Olin varmaan saanut sukat aikoinaan yo-lahjaksi tai vastaavaksi. En muista.
Upeinta oli tuo ostajan rehellisyys, pieni hyvä teko.

Haastankin sinut, joka tätä luet!
Tee tänään yllätyshyvää! Ihan joku pikku juttu, vieraalle ihmiselle.
Se kannattaa.


Lisäinfoa Random Acts of Kindnessista löytyy täältä.




tiistai 1. syyskuuta 2015

40 kilsaa maisemaa // 40 Kilometres of Landscape



Maanantaina oli määräaikaisen työn viimeinen päivä.
Menin vähän haikein mielin. On ollut hieno määräaika. Hienot tyypit, tekemisen meininki.

On outoa lähteä töihin taas eri kaupunkiin tai suuntaan.
Maisemiin kiintyy. Peltoihin ja metsiin, ruuhkiin ja kehäteihin. Niistä saa olemisen koordinaatit.
Sen tunteen, joka tulee, kun saapuu bussilla tuttuun kaupunkiin vieraassa maassa, iltamyöhään.

**

Monday was the last day of my fixed-term contract.
I went, feeling a bit sad. It's been a great fixed term. Wonderful people, a good atmosphere, start-up wibe.

It's weird to go to work in another town, in another direction, again.
One gets attached to landscapes. To fields and forests, traffic jams and ringroads. They are the coordinates of living.
Like the feeling you get when arriving in a familiar town in a foreign country, by bus, late at night.