Maanantaina oli määräaikaisen työn viimeinen päivä.
Menin vähän haikein mielin. On ollut hieno määräaika. Hienot tyypit, tekemisen meininki.
On outoa lähteä töihin taas eri kaupunkiin tai suuntaan.
Maisemiin kiintyy. Peltoihin ja metsiin, ruuhkiin ja kehäteihin. Niistä saa olemisen koordinaatit.
Sen tunteen, joka tulee, kun saapuu bussilla tuttuun kaupunkiin vieraassa maassa, iltamyöhään.
**
Monday was the last day of my fixed-term contract.
I went, feeling a bit sad. It's been a great fixed term. Wonderful people, a good atmosphere, start-up wibe.
It's weird to go to work in another town, in another direction, again.
One gets attached to landscapes. To fields and forests, traffic jams and ringroads. They are the coordinates of living.
Like the feeling you get when arriving in a familiar town in a foreign country, by bus, late at night.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti