LÄHIMATKA! Osa 3/10: Sadun tunnelmaa, Kasvihuoneilmiö, Nummi // Travels not so far, part 3/10

Tällä kertaa matkataan satumaiseen maailmaan, Kasvihuoneilmiöön!













Rakastan persoonallisia, värikkäitä, satumaisia paikkoja.
Kasvihuoneilmiö on juuri sellainen.

Vanhaan kasvihuoneeseen rakennettu maailma sijaitsee vanhan Turuntien varrella, suunnilleen Helsingin ja Turun puolessa välissä.
Helsinki-Turku -moottoritieltä paikkaan pääsee parhaiten Nummen liittymästä, joka on Lohjalta pari liittymää Turkuun päin.

Tämä on kyllä yksi persoonallisimpia paikkoja, joita olen koskaan nähnyt.
Saman katon alta löytyy niin sisustustavaroita, huonekaluja kuin vanhoja leffojakin.
Kirjoja on hyvät valikoimat, samoin lasten leluja.

Välillä voi pulahtaa uimaan iki-ihanaan nallemereen!
Ravintolan puolella kannattaa tsekata vähintään munkkirinkelit!


































Täältä löytyy kaikkea persoonallista, yllättävää, värikylläistä, oivaltavaa.








Suosittelen lämpimästi!

LÄHIMATKA! Osa 2/10: kirppari ja kenkiä, Myllykoski // Travels not so far, part 2/10

Oho! Edellisestä lähimatkasta onkin jo aikaa. Lupaan reissata jatkossa tiheämmin :-)



Tällä kertaa Driimit matkaa vanhaan kotipaikkaan Myllykoskelle, eli kotoisemmin Mylsälle.
Paikkaan, josta ennen oli kauhea kiire pois ja jossa nykyään vierailee mieluusti.

Täällä kävin koulut. Täällä laahustettiin aamuhämärissä kouluun, morjestettiin tukkirekoille, tankattiin enkkua, vaellettiin soiden laitaa partioreissuilla, istuttiin kahvilla, uitiin maauimalassa, tanssittiin jazztanssia ja haaveiltiin Lontoosta.



Kymijoen rannalla pohjoisessa Kymenlaaksossa sijaitseva noin 6000 asukkaan Myllykoski kuuluu nykyään Kouvolaan.
Keskustan vanha osa on arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema ja rakennettu 30-luvulla. Suunnitelman pienoismalli on nähtävänä Mylsän kirjastossa, kiva paikka sekin.
On kirkko, tehdas, seuratalo ja 50-lukulainen Kouvola-Kotka -radalle vievä katu, joka olisi voinut olla ihan bulevardi.



Olisi voinut.
Rakennemuutos on iskenyt näille seuduille ja lujaa. Tehdas on suljettu, Mypa mennyt. Asema on purettu, liiketilat tyhjiä.
Kirjakauppa, urheiluliike, kemikalio, rautakauppa, pankki, lahjatavaraliike ja lukuisat muut lopettaneet.

Kuulun kuitenkin niihin, jotka näkevät hylätyissä tiloissa ja menneen ajan suurissa suunnitelmissa jotain traagisenkaunista. Rakastan sivuja kuten Abandoned America.

Toivoa sitä paitsi on, sillä alasajetun paperitehtaan tilalle on kaavailtu bioetanolitehdasta. Tehdas valmistaisi liikennepolttoaineisiin lisättäväa bioetanolia. Tämän rahoitus on kuitenkin vielä auki.


**

Onneksi Mylsällä on ihan huippupaikkoja!
Kuten kirpparit, kenkäkauppa, joenranta ja kirjasto. Kirjastosta oma postauksensa myöhemmin, kirpparille ja kenkäkauppaan mennään nyt!

"Olisi voinut olla bulevardilta" eli Myllykoskentielä löytyy parikin kirpparia, kumpikin loistopaikkoja.
Heikun Keikun -itsepalvelukirppistä luotsaa Heidi Kangasperko, jo viidettä vuotta.



Paikka on siisti ja kivan kokoinen. Kahviakin saa. Täältä löytyy lastenvaatteita ja aika usein naistenvaatteitakin. Leluja, kenkiä ja kodin tavaraa on myös hyvin, samoin satunnaisia retrolöytöjä.
Viimeksi tarjolla oli vaikka tämä ihku retrokankainen pikkupeitto ja vanhat nukenvaunut, jotka selvästi odottivat sitä oikeaa omistajaa.





**

Naapuritalosta löytyy myös huippu lähetyskirppis, joka on tosi edullinen. Jos rakastaa kummia löytöjä, kuten nailonisia hiihtopukuja, vanhoja videoita, retrokankaita, huonekaluja, suosittelen!

Kirppareilta voi fiilistellä läpi hiljentyneen keskustan kohti kirjastoa ja marketteja. Hyvä reitti on esimerkiksi kirkon kulmalta lähtevä Pokintie 50-luvun taloineen.
Asemakaava Myllykoskelle tuli 1942.

**

Markettien ja kirjaston välistä löytyy ihana Miinan kenkä.
Pieni, mutta tosi persoonallinen ja hyvällä valikoimalla varustettu kenkäkauppa.
Sellainen, jossa myyjä rientää avuksi, mutta ei tuputa mitään.




Ihanaa kauppaa pyörittää ainakin yhtä ihana Niina Andersson.
Valikoimassa lasten ja aikuisten kenkiä, laukkuja, lompakkoja ja muuta pientä.
Lasten kengissä on hyvä hintahaitari ja sopiva koko sekä lesti katsotaan yhdessä myyjän kanssa.
Naisten kengät on kivalla ja persoonallisella otteella valittu. Myös hauskoja laukkuja. Suosittelen!



Tämä on kauppa, jonne voi mennä vain katselemaan, mutta josta saa tarvittaessa asiatuntevaa apua.



Menkää Mylsälle, nostakaa Suomi!
Ja ei, tämäkään ei ollut maksettu mainos.

Postikorttiseinä // Postcard Wall - Snail Mail Revisited

Olen aina ollut vähän reppuselässäreissaaja. Niitä, jotka lähtevät juna-asemalle hämmästelemään ja päätyvät matkaan menolippu kourassa ja kaukaisen tuttavan puhelinnumero taskussa. Niitä, jotka haahuilevat kotoisissa kahviloissa ja raapustelevat yksittäisiä lauseita nuhruisiin vihkoihin.

Nykyisessä elämäntilanteessa luovuudelle niin olennainen ikkunastaulostuijotteluaika on vähissä, eikä ole juuri varaa matkata työpaikkaa kauemmas, jos sinnekään. Päätin siis taltuttaa kaukokaipuun postikorttiseinällä.

* * *

Olen ollut aina myös ahkera kirjeenvaihtaja. Kouluaikana kirjekaverit "tilattiin" IYS:stä. Pieneen lipukkeeseen rastitettiin toiveet, harrastukset ja maatunnukset. Jonkun ajan kuluttua kotiin tuli uuden kirjekaverin nimi ja osoite. Nimen, harrastuksien tai osoitteen kertomista ei pidetty mitenkään uhkaavana.

IYS on vuosien varrella jäänyt, mentaliteetti ei. Olen edelleen meilien, tekstarien ja FB-päivityksien ihminen. Jos voin kirjoittaa, en soita. Yritän pitää silmät auki maailmalle.

* * * *

Olen jemmannut meille tulleita kortteja vanhaan pikkukirstuun. Ja kääk - korttipostiahan tulee nykyään todella vähän.

Julistankin tässä alkaneeksi Driimitin hyper-virallisen #LÄHETÄMUT-kampanjan!
Kun käyt jossain, lähetä kortti - jollekin!
Se on tapa välittää. Jos et keksi ketään, kelle lähettää, lähetä mulle!


**

I've always been a bit of a backpacker. One of those, who go to the train station wondering where to go and end up travelling with a one-way ticket and a phone number of a distant acquaintance in their pocket. One of those who love sitting ín a cosy cafe and writing some sentences in worn-out notebooks.

Currently I have very little time to spend gazing out of the window (and that time would be crucial for creativity!) and no money for travelling further than my work place, if there. So I decided to tame my wanderlust with a postcard wall.


* * *

I've also always been an eager pen friend. At school we "ordered" pen friends from a company or whatever called IYS. We checked wishes, hobbies and country codes in a small slip. After a while you got the name and address of your new pen friend. Revealing one's name, hobbies or address wasn't considered threatening.

There's no more IYS, but the mentality remains. I'm a person of e-mails, text messages and Facebook updates. If I can write, I don't call. I try to keep my eyes open for the world.

* * * *

I've saved the postcards we've received in an little old chest. And eek - there aren't that many of them!

So I hereby start a hyper-official Driimit postcard campaign #SENDME!
When you'll visit a place, send a card to someone.
It's a way of caring.