Sivut

perjantai 10. lokakuuta 2014

tiistai 7. lokakuuta 2014

Helmipöllö // Boreal owl

Tanska!
Ihana maa, ihanat talot ja hamahelmetkin ovat keksineet. Tanskalaisten kunniaksi tässä postauksessa asiaa HAMAHELMISTÄ, askartelusta ja sokerina pohjalla lasten itse kehittämä ohje.

Hamahelmet, nuo askartelevien lasten suosikit, ovat täällä taas!

**

Denmark!
A lovely country, lovely houses and even the original hama beads are invented by them. To honour the Danish this update is about hama beads, diy and a hama bead model invented by the kids themselves.

Hama beads, those favourites of crafty kids, are here again!


**





Aidot ja oikeat Hama-helmet saivat alkunsa, kun tanskalainen Malte Haaning perusti 60-luvun alussa juomapillejä, cocktailtikkuja ja muuta pientä muovitavaraa valmistavan yhtiön. Muovihelmien kysyntä oli nousussa, joten Haaning päätti kokeilla onneaan niiden kanssa. 1971 syntyivät ensimmäiset Midi Beadsit.

**

The real Hama beads were born when a dane Malte Haaning put up a factory that produced drinking straws, cocktail sticks in the beginning of the 60's. There was a big demand for beads, so he decided to go for that, too. 1971 the first Midi Beads were born.

**

Tällä kertaa lapset kehittivät hamahelmistä pöllön. Ohjeet sain kirjallisena ja kirjaan ne tähän teidänkin iloksenne.

1. Tee pöllön jalat.



2. Tee pöllön vartalon ääriviivat. Voit halutessasi vaihtaa väriä.



3. Tee seuraavaksi silmät. Käytä valkoista silmänvalkuaisiin.



4. Täytä seuraavaksi ääriviivat. Jätä kaksi helmen paikkaa tyhjäksi silmien väliin nokkaa varten.





5. Tee nokka tyhjäksi jätettyyn kohtaan.



6. Tee seuraavaksi rusetti pöllön päähän silmien kohdalle yläreunaan.



7. Lisää lopuksi vielä siivet. Hienoa, pöllö on nyt valmis!!



Lisää vinkkejä vaikkapa täältä!


lauantai 4. lokakuuta 2014

Taas ihku kirja -- Rum för kidsen!! // Another lovely book -- Rum för kidsen!!

Nyt siis loppuu jo superlatiivit kesken!

Tässä taas lastenhuoneista tai muuten vaan luovasta asumisesta tykkääville kirja, johon on pakko palata uudestaan ja uudestaan.
Isabelle McAllisterin ja Jenny Brandtin Rum för Kidsen on nyt vaan ihan megaihku.

Katsokaas vaikka!
(Kuvat: Isabelle McAllister & Jenny Brandt: Rum för kidsen)

**

Now I'm running out of superlatives.

Here's a lovely book for those of you, who like childrens' rooms or have otherwise a creative way of living.
A book you have to come back again and again.
Rum för Kidsen by Isabelle McAllister ja Jenny Brandt just happens to be super mega lovely-cool!

Just take a look!
(Pics from the book: Isabelle McAllister & Jenny Brandt: Rum för kidsen)




Mä sitten rakastan just tällaista tyyliä.

McAllister ja Brandt korostavat, että lapset saavat olla lapsia. Lastenhuoneiden ei tarvitse olla uusia, hienoja, valkoisia tai kalliisti aikuisten maun mukaan sisustettuja. Niissä saa näkyä elämisen jälki. Niissä saa leikkiä, kiipeillä, askarrella, rakentaa majoja, elää luovasti.

Kirja on ihan superinspiroiva!
McAllister ja Brandt kannattavat kierrätystä. Luovasta hulluudesta huolimatta vinkkejä tulee myös vaikkapa erilaisiin säilytys- ja valaistusratkaisuihin tai vaikka eri värisävyjen valitsemiseen.

Asua voi ahtaastikin. Läksyt voi tehdä keittiön pöydän ääressä. Tärkeintä on, että viihtyy ja voi toteuttaa itseään.

Mähän olen surkea remontoija, joka juuri ja juuri saa naulan iskettyä kipsilevyseinään, mutta nyt kyllä iski superinspis! Luovasti laittamaan!
Me Like!

***


I just love this kind of style!

McAllister and Brandt emphasize, that kids have the right to be kids. Correspondingly, childrens' rooms don't have to be brand new, white or expensively decorated, to adults' taste. At best they are rooms in which you can see the signs of living. Rooms in which you are allowed to play, climb, do crafts, build huts, live creatively.

The book is super-inspiring!
McAllister and Brandt are pro-recycling. hand in hand with crazy creativitiy you also get tips for e.g. how to storage toys, plan lighting or choose different shades of paint.

You don't have to have lots of space to live. You can do your honmework at the kitchen table. The most important thing is, that you feel well and can express yourself.

I'm a lousy renovator, who can barely manage to put a nail into a wall, but now I got super-inspired!
Off I go and start to do something, with a creative spirit!
Me Like!




Isabeller McAllister & Jenny Brandt: Rum för kidsen : hemmafix och återbruk på barnens villkor
Bonnier, 2014

torstai 2. lokakuuta 2014

Kuura // Frost

Syksy. Värit. Kylmät aamut. Kuura. Musta jää.

**

Autumn. Colours. Cold mornings. Frost. Black ice on the road.



sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Upea, upea kirja - Kate Atkinson Elämä elämältä



Joskus lukee sellaisen kirjan. Että kun on lukenut, maailma näyttäytyy toisin. Tuulessa ajelehtiva vaahteranlehti on äkkiä riipaisevan yksinäinen. Lapsen optimismi sydäntäsärkevää. Yksittäinen lause saa melkein itkemään.

Kate Atkinsonin uusin, Elämä elämältä, on sellainen kirja.
Sen luettuaan hetki on toinen.

Kirja on brittiläisen nykykirjallisuuden kärkikaartiin kuuluvalle Atkinsonille sekä askel kohti omia kirjallisia juuriaan että harppaus eteenpäin. Atkinsonhan aloitti uransa teoksilla, joissa kulki rinnakkaisia tarinoita ja eri näkökulmia useissa aikatasoissa. Suomessa Atkinson tunnettaneen parhaiten viime vuosien Jackson Brodie -dekkareista.

Elämä elämältä on jälleen rinnakkaisten tarinoiden ja kerronnan juhlaa. Tällä kertaa Atkinson luo kuitenkin jotain aivan uutta, ja todella upeasti.

Elämä elämältä on tarina Ursula Toddista. Se on myös tarina Toddin perheestä, 1900-luvun Britanniasta, Euroopasta, sodasta, mahdollisuuksista. Sen teemat ovatkin yhtäkkiä viiltävän ajankohtaisia.

Elämä elämältä on tarina, joka rakentuu uudelleen ja uudelleen. Atkinson rakentaa kokonaisuuden taiturimaisesti erilaisista vaihtoehtoisista skenarioista. Kaikki palaa kysymykseen "mitä, jos".

Mitä, jos Ursula Todd kuoleekin synnytyksessä. Mitä, jos hän hukkuukin lapsena rantaleikeissään. Jos hän jääkin nuoruudenreissuillaan maahan, josta tulee hänen kotimaansa vihollinen. Mitä, jos hän kuolee piiritetyssä Berliinissä kuolemansairas lapsi käsivarsillaan kykenemättä palaamaan kotiin. Mitä, jos hän palaakin nuoruudenreissuiltaan kotiin, on kotimaassaan perheensä ja rakkaittensa kanssa ja liittyy sodassa auttaviin vapaaehtoisiin. Ja niin edelleen.

"Noustuaan murskan peittämiä portaita hän oli lopern uupunut. Frieda makasi hourailemassa, ja Ursula asettui tyttärensä viereen patjalle.Hän silitti Friedan kosteita hiuksia ja kertoi toisesta maailmasta. Hän kertoi keväisistä sinikelloista metsikössä Fox Cornerin lähellä, kukista joita kasvoi niityllä lehdon takana- pellavasta ja kukonkannuksesta, leinikeistä, silkkiunikoista, puna-ailakista, päivänkakkarasta. Hän kertoi vastaleikatun ruohon lemusta, joka unohosi englantilaisilta nurmikentiltä. (...) Auringosta, joka levitti ystävällisiä säteitään pelloille ja niityille. Mustarastaan heleästä laulusta, pöllön huhuilusta pimeässä. "Ota tämä", hän sanoi ja työnsi pillerin Friedan suuhun. "Sain sen apteekista, se auttaa sinua nukkumaan.""

Atkinson nivoo yhteen taiturimaisen mahdollisien elämien kudelman. Ursula saa yhä uuden ja uuden mahdollisuuden, "Life after life". Ja lukija eläytyy, jokaiseen.

Ursula on vanha sielu, joka aavistaa vaaran, tulevan. Tärkeäksi nousee taas se kysymys. Mitä, jos. Mitä, jos. Saa elää elämänsä uudestaan. Leimautuuko hulluksi vai onko viisaampi. Tietääkö kaiken, elääkö paremmin, huomaako uusia vaaroja. Pelastaako maailman.

Atkinsonin kokonaisuus pysyy hienosti kasassa. Romaani elää yksityiskohdissa, aina brittiläisestä maalaiskartanosta maantasalle pommitettuun Lontooseen tai piiritettyyn Berliiniin. Tietyt kuvat ja yksityiskohdat toistuvat hypnoottisesti eri skenarioissa. Sitä tunnistaa: tässä oli se pommiin kaatuva seinä, niityn puna-apila, taulukiskoon kuollut yläkerran neiti, kotiinpalaava kettu.

Elämä elämältä palkittiin 2014 Costa-palkinnolla. Brittilehti The Guardianin haastattelussa Atkinson kertoo kirjoittavansa kirjalle ensi vuonna ilmestyvää jatko-osaa, A God in Ruins. Se kertoo Teddystä, Ursula Toddin pikkuveljestä, joka putosi toisen maailmansodan taisteluissa pommikonesoihtuna palaen maahan. Tai ei, joka hyppäsikin laskuvarjolla, joutui sotavankeuteen ja palasi kotiin. Joka köllötteli hiekkarannan viltillä äitinsä kainalossa, kun Ursula kahlasi vaahtopäiseen veteen.

Kate Atkinson: Elämä elämältä (2014, Schildts & Söderströms).