Tänään on maailmanlaajuinen keskoslasten päivä.
Olen pikkukeskosen äiti itsekin. Pikkukeskosella tarkoitetaan alle 1500 grammaa painavana syntynyttä vauvaa.
Tässä lyhyesti poikari tarina.
**
On ilta, en muista viikonpäivää.
Raskaus on edennyt viikolle 28 ja kaikki on kerrankin mennyt hyvin. Aiemmilla kerroilla olen kärsinyt raskausmyrkytyksestä ja kohonneista maksa- ja sappiarvoista.
Olen käynyt lääkärissä aamulla.
- Hassua, että lapsi tekee hengitysliikkeitä, hän sanoo.
Kaikki on kuitenkin hyvin.
Illalla se alkaa.
Pieniä tippoja verta. Ei hälyyttävää, mutta kuitenkin. Jatkuu.
On kesä. Naapurit grillaavat ja Vantaan yö on kuulas.
Alkaa pelottaa.
Kun kello on kymmenen, päätän mennä Naistenklinikan äitiyspolille.
En soita, sillä tiedän että ne käskevät katsella.
Tiedän, että näillä viikoilla ei suoraan mennyttä käännytetä pois.
Äkkiä tuntuu, että on kiire.
**
Naistenklinikalla havaitaan, että verenpaine on alkanut nousta ja vauvan sydänäänissä on jotain vikaa.
Sydänäänet kytketään jatkuvaan seurantaan. Sitä kestää useampi tunti.
Jokainen tunti lisää on arvokas.
Minut siirretään rakennuksen alakerroksiin.
Avoimesta ikkunasta kuuluu lokkien kirkunaa ja satunnaisia ihmisten ääniä.
Epätodellinen heinäkuu.
Hoitaja kytkee kaiuttimen äänen pois. Me molemmat kuulemme, että sydänäänet katoavat välillä.
Sitten tulee Lastenklinikan lääkäri, lääkärit puhuvat.
Äkkiä on kiire.
Kun korvikset käsketään ottamaan pois, tiedän mitä seuraa.
**
Pieni poikani syntyy, kiireellisellä sektiolla.
Kuulen äänen, pienen kimakan kiljaisun. Sitten tulee hiljaista.
Hänelle laitetaan hengitysputki
Saan hipaista poskea sormella, ihosta kuultaa läpi.
Sitten hänet kääritään folioon ja kiidätetään eteenpäin.
Lasten teholle.
Kun kysyn, miten hänen käy, kukaan ei tiedä.
Ennustetta ei haluta antaa ensi päivinä, on liian monta tekijää.
Painoa on kilo ja pituutta 36 senttiä.
Hetken kuluttua leikkaussalin koneelle tulee kuva, ja hoitaja näyttää sen minulle.
Ainakin siirto on sujunut hyvin.
**
Lähden synnyttäneiden osastolle, onneksi eri huoneeseen.
Muut kärräävät vauvoja ja tuskailevat imetyksen kanssa.
Kun aamulla päästään teholle käymään, on poikani ruoka-annos yksi milli.
Hän saa ylipainehappea ja kanyyleista hivenaineita.
Aivot, sisäelimet, sydän ja keuhkot kuvataan. On riski, että jotain on vialla.
**
Kun vauva on päivän tai kaksi, saan hänet kenguruhoitoon, vasten omaa ihoa paidan alle, kaikkine letkuineen.
En uskalla itse nostaa häntä, hoitaja auttaa.
Vauvan jalka on pikkusormeni paksuinen.
**
Tämä tarina loppui hyvin. Vauva pääsi jo viiden päivän päästä jatkohoitoon Jorviin, osastolle L2.
Siellä on hän oli pitkään osaston pienin.
Kotiin hän pääsi parin kuukauden päästä.
Kontrollikäynnit Lastenklinikalla jatkuivat lähes kahden vuoden ikään.
Mitään pysyvää haittaa keskosuudesta ei jäänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti