Ihminen, jonka pään sisällä on muodostunut kokonaisuus, tarina, maailma.
Sellainen fiktiivinen todellisuus, johon muut sitten eläytyvät ja uppoavat.
Jokin aika sitten minulla oli ilo jututtaa töiden puolesta Kaari Utriota hänen uudesta Paperiprinssi-kirjastaan.
Puhuimme kirjan maailmasta, ideoinnista ja siitä, miten historiallinen romaani syntyy.
Eniten minua kiehtoo se, miten fakta ja valtava määrä taustatietoa muuttuu tarinaksi, romaaniksi, kokonaisuudeksi jossa voi elää mukana.
Utrio kirjoitti Paperiprinssiä kaksi vuotta.
Yleensä kirjantekoon menee vuosi.
Kirja sijoittuu paperiruukkien maailmaan. Paperinteon alkuvaiheet 1800-luvun Suomessa osoittautui kuitenkin aiheena vaikeaksi ja paljon työtä vaativaksi.
- Urakka oli suurempi kuin osasin kuvitellakaan, Utrio sanoo.
Avukseen hän sai kuusankoskelaisen paperigurun Eero Niinikosken.
- Hän oli aivan kullanarvoinen, kävi meillä kotonakin, Utrio sanoo.
**
Mutta taustatutkimus on vasta alkua. Kun faktat on selvitetty, alkaa varsinainen urakka, romaanin luominen.
- Taustat ja faktat pitää kertoa yksittäisen ihmisen kautta. Siinä on haaste ja siinä on kirjailijan taito, Utrio sanoo.
Paperiprinssin päähenkilöksi Utrio valitsi haaksirikossa vammautuneen merikapteenin.
Tällä on tosimaailman esikuva:
- Halusin kirjoittaa tuntemastani henkilöstä. Hän vammautui pahasti auto-onnettomuudessa ja nousi sitten katkeruudesta ja depressiosta, lähipiirinsä avulla. Hän on hieno esimerkki siitä, miten ympäristö voi olla apuna toipumisessa. Ei säälien ja silkkihansikkain, vaan suhtautumalla niin kuin ihmiseen.
Faktasta ei synny romaania ihan tuosta vaan.
Utriokin tekee valtavan taustatyön ennen kuin varsinainen kirjoittaminen voi alkaa.
- Liuskoja on koossa ainakin sata, ennen kuin aloitan varsinaisen romaanin kirjoittamisen. Kirjoitan jokaisesta henkilöstä henkilökuvauksen ja hahmottelen kaikki paikat. Usein piirrän pohjapiirustukset ja karttoja paikoista, mietin, miltä mikäkin näyttää ja miten asiat suhteutuvat toisiinsa.
Juonen Utrio luonnostelee luku kerrallaan. Sitten hän miettii kuhunkin lukuun tulevat kohtaukset sekä niiden henkilöt ja näkökulmat.
Vasta sitten alkaa varsinainen kirjoittaminen.
**
Paperiprinssi sijoittuu aikaan, jolloin paperia tehtiin lumpuista.
Paperi on harvinaista ja arvokasta. Se tehtiin lumpuista, joita oli vaikea saada.
- Lumppujen hinta oli säädelty, se kuulutettiin saarnastuolista Mikonpäivän jumalanpalveluksessa. Taloissa oli lumppupiiat, joka huolehtivat, ettei mitään mene hukkaan. Lumppurit kulkivat ympäri maata lumppua ostamassa. Talon naisväkeä lahjottiin kauneustarvikkeilla ja muilla ylellisyyksillä, sillä hinnalla ei voinut kilpailla.Oikeastaan kyse oli eräänlaisesta superkierrätyksestä, Utrio sanoo.
**
Paperinteko aiheena kytkeytyy myös hauskasti Utrion juurille Kymenlaaksoon, jossa paperitehtaiden silhuetit ovat hallinneet maisemaa aina viime vuosiin.
Kirjailijan äiti on syntynyt Kotkassa, ja Kymenlaaksoon mentiin aina ainakin kesäksi.
- Äidinisä oli Inkeroisten Osuuskaupan johtajana ja vietimme lapsuusajan kesät aina Karhulassa mökillä. Minulla on ihania muistoja sieltä, ja kymenlaaksolaisuus on ollut tärkeä minuuttani, Utrio sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti