Bohoa äiskätyyliä maalaistvistillä // Boho mom style with a country twist

Muahan nyt alkaa nyppiä joka paikasta tunkeva tuotesijoittelu ja sisältömarkkinointi. Että saadaan tuote, "testataan" sitä, stailataan ja kirjoitetaan. Plääh. Ei, en ole kade. Kaipaan juurevampaa sisältöä luettavaksi. Sellaista, jossa on elämisen - ei markkinoinnin - maku.

Siis vastaiskua peliin! Otin itselleni eräänlaisen arkihaasteen. Oman näköiset vaatteet arkeen. Minibudjetilla. Lähinnä omista kaapeista. Kuten ekan kuvan villatakki, äitini tekemä. Se tuli postissa noin kaksikymmentä vuotta sitten silloiseen asuinpaikkaani Manchesteriin ja on kulkenut mukana siitä asti. Enkä luovu!

Toppaliivi: ikivanha H&M, rakas villatakkini äidin tuotantoa, kengät Helly Hansen huutonetistä, huivi lapsen tuliainen reissusta.

Ja arki. Sehän on tällä hetkellä koneen ääressä istumista, lasten vahtimista, kirjoittamista, tiedonhakua, palavereja, ruuanlaittoa, leikkipuistoa, pihalla seisoskelua, pimeitä pikkuteitä.

Vaatteet. Rakastan kirppareita, huutonettiä, poistolaareja, itse tekemistä. Olen aina tykännyt sekä kokomustasta että kaoottisesta värien sekamelskasta.

En ole koskaan oikein päässyt eroon opiskeluvuosien bohotyylistä. Farkut, pitkät hameet, biker-bootsit, samettitakit, purkautuvat nutturat, vanha fillari, isot olkalaukut, mokkajakut - kaikki se.
Satunnaisesti olen yrittänyt asiallisempaa toimistolookia - tuntien yleensä sen itselleni tosi vieraaksi ja itseni lähinnä hölmöksi.

Haastetta kuitenkin piisaa. Kiloja on tullut ainakin viisitoista lisää. Rahatilanne on katastrofaalinen. Kirppareita ei ehdi kierrellä. Ei pääse maailman metropoleihin lattea siemailemaan ja tyylejä bongailemaan. Kengillä pitää tarpoa mutaista pihaa.

Miten sitä omaa juttua nyt soveltaisi? Kehitin tällaisen Carrie Bradshaw meets Hyacinth Bouquet -lookin. Hameet on vaihtuneet neulemekkoihin ja korkkarit Soreleihin, mutta jotain särmää toivottavasti vielä on!

Takki Vero Modan poistorekistä, kaulaliina ikivanha H&M, kengät huutonetistä Sorel

Mekko itseommeltu, huivi itse tehty ja sen kangas Eurokankaan poistokorista, farkkuleggarit Herttoniemen Lidl, villasukat huutonetistä.

Marimekon tunika kirpparilta, farkut H&M, laukku ikivanha.

****

Now I'm getting fed up with the omnipresence of all kinds of product placements and content marketing. That one gets a free product, "tests" it, styles it and writes about it. Plaah. No, I'm not envious. I just grave for content that is more grounded. That has a taste of living - not marketing.

So time for a counterstrike! I gave myself a kind of everyday challenge. My style clothes for everyday life. With a mini budget. Mainly from my own wardrobe. Like the cardigan in the topmost picture, made by my mom. The postman brought it about 20 years ago to my thattime home in Manchester, and it has been with me since that. And no, I'm not getting rid of it very easily!

Everyday life. At the moment it means sitting by a laptop, looking after my kids, writing, searching information, meetings, cooking, playgrounds, standing in the garden, dark country roads.

Clothes. I love flea markets, ebay, sewing and knitting. I've always liked both black and a chaotic mixture of clothes.

I've never got rid the some kind of boho style of my student years. Jeans, long skirts, biker boots, velvet coats, a bun, old bikes, big bags, suede jackets - all that.

Occasionally I've tried to adapt to a certain office style - with little success.

The challenge is however there. Lots of kilos. No money. No time to wander the fleamarkets. No possibility to sip coffee and watch people at some nice metropol.

How to apply my own thing now? I developed this Carrie Bradshaw meets Hyacinth Bouquet look. Long skirts have become knitted dresses and high heels Sorels, but I hope some of the original idea is still there!