Kirjoittamispassi

Tsadaa! Olen tänään kahvilassa kirjoittamassa. Kuulostaa sopivan taiteelliselta.

Ei, en siemaillut lattea urbaanin boheemissa keskustan hipsterikahvilassa tai tutkaillut kanssaihmisiä merenrantakaupungin puutaloidyllissä. Ehei. Driimit menee arjen ehdoilla.

Rahtasin läppärin tunniksi Lohjan ABC:lle. Otin kahvin, pyyhin pahimmat ketsupit pöydältä, avasin tiedoston, aloin kirjoittaa. Nettiä ei ollut. Puheensorina hälveni, unohdin missä olin. Ihmisten parissa, mutta yksin. Ja rästissä ollut artikkeli alkoi hahmottua. Löytyi punainen lanka.

Sillä kirjoittaminen on olotila. Sitä täytyy vaalia.
Täytyy antaa itselle lupa olla kirjoittaja, vaikka tunnin ajan.
Sellainen kirjoittamispassi.

Kirjoittamisguruni numero yksi on tietysti Natalie Goldberg. Hänelle kirjoittaminen on tapa elää, kokea asioita. Ei mikään yksittäinen taiteellisen luovuuden purskaus, vaan jatkuvasti harjoitettava taito, kuten hengitys tai hölkkä. Tekeminen, joka kulkee mukana ja kantaa pahimpien yli. Jonka kautta löytyy yhteys itseen, alitajuntaan tai maailmaan.

Goldberg kannustaa kirjoittamisharjoituksiin. Sellaisiin, että ottaa aikaa vaikka kaksi minuuttia ja aloittaa. Hän listaa seitsemän sääntöä tällaisiin harjoituksiin (lyhentäen ja vapaasti kääntäen):

1. Kirjoita, älä pysähdy. Kirjoita, mitä mieleen tulee. Älä sensuroi.
2. Unohda kontrolli. Älä murehdi arvostelijoista.
3. Mene yksityiskohtiin. Käytä substantiiveja, verbejä, värejä, pintojka.
4. Älä ajattele. Pysy ensimmäisissä ajatuksissa, ei niitä käsittelevissä ajatuksissa. Unohda kaikki muu.
5. Älä huolehdi oikeinkirjoituksesta, kieliopista tai pilkuista. Who cares!
6. Saat kirjoittaa mitä tahansa roskaa. Älä pelkää.
7. Mene kohti heikkoa kohtaa, pelkoa. Jos löydät kirjoittaessasi jotain, jatka siitä.

Kirjoitin tunnin, ja annetusta aiheesta. Jotain kuitenkin löytyi. En tiedä, mitä. Jonkinlainen fiilis.

P.S. Toinen kirjoittamiskirjasuosikkini on Steven Kingin "Kirjoittamisesta", ja etenkin yksi lause siinä. Se kuuluu: MUISTA, ADVERBI EI OLE YSTÄVÄSI.