Enää ei mennä joka ilta uimaan. Ja kun viettää aikaa sisällä talossa, kotikaaos alkaa eri tavalla ärsyttää.
Päätin siis, että nyt jotain muutosta asiaan, nurkka nurkalta.
Lastenhuoneissa on hädin tuskin lattiaa löytänyt. Alkuun siis sieltä.
En ole koskaan ollut mikään valkoisen sisustuksen ystävä.
Tykkään enemmän sellaisesta, missä näkyy elämä: väreistä, itsetehdystä, kirppislöydöistä.
Ja kun kaikki on kirppiksilta ja minisummalla viritettyä, puuttuu aina jotain. Kuten vaatekaapit.
Mutta niistä viis.
Aika pitkän aikaa mulla on ollut joku mummolatyylihakuisuus päällä. Kevyttä, ilmavia värejä, vanhaa henkeä.
Mutta 80-luvun momokotiin (momo = modest & modern, usein viitataan 50-70 -luvun lähiökoteihin), jossa mekin asumme ja jossa on suorat huoneet ja mustat ikkunanpokat, sellainen ei ehkä istukaan parhaiten.
Nyt kivemmalta tuntuu suoralinjaisempi, vähän tummemmat värit, jotenkin ronskimpi look.
Sisustuslehdissäkin on muuten viime aikoina näkynyt ilahduttavasti sekä puuta että ihan tavallisia taloja. Lundia-hyllyn tyylisiä virityksiä, 70-luvun omakotitalolättänöitä, matalakattoisia perusasuntoja.
Mutta viikonlopun olen siis raivannut lastenhuoneita.
Vanha kunnon kellastunut mänty näyttikin taas yllättävän symppikseltä!
Sängyn päälle löytyi retrotäkki lähikirppis
Muna ja kamasta.
Ja ihan parasta on tietysti lasten vanhat piirustukset, joita aina välillä innostun penkomaan.
We don't go lake-swimming every night any more. And when you spend more time at home, the homely chaos truely gets on your nerves.
So I decided something has to change.
In kids' rooms yu could hardly find the floor. So that is a good place to start.
I've never been a great fan of a completely white interiors, but prefer the kind that shows some signs of life lived: colours, hand-made, flea market bargains.
And when everything is from flea markets and with a minimun budget, something is always missing. Like for example wardrobes.
But who cares :-)
For quite a long time I've fancied a kind of granny style at home. Airy, light colours, an atmosphere of a older times. But now I thought it's actually not the best one for a so-called momo house (momo = modest & modern, usually referring to suburbs built in the 50s/70s), in which we also live and which has square rooms and black window frames.
Now I somehow prefer a simpler style with a bit darker colours and a more robust look.
It seems that even interior magazines have lately shown both wooden furniture and normal basic houses, cool!
So I spent the weekend by sorting out the kids' rooms.
The good old yellowish pine looks surprisingly fresh again!
And I found an old quilt from Muna ja kama, a flea market nearby.
And to add the final touch, some old drawings the kids have done!
