The Dream, The Book, The Real Life

Siinä se nyt on!
Kirja.

Oikeastaan kirja sai alkunsa yhtenä sateisena iltana irlantilaisessa pikkukylässä joskus 90-luvun alussa. Olin liftannut ympäri maata kaverin kanssa paksu villakangastakki päällä.
Olin juonut teetä ja viskiä, palellut Texacon pihalla, kuullut tinapillin.
Illalla, kun muu maailma nukkui, kaivoin rinkan uumenista vihkon ja raapustin siihen ensimmäiset sanat.

Niitä sanoja ei tässä kirjassa ole.
Mutta on se sama idea. Fiilis. Sateinen, vihreä, ihana, kaoottinen, ristiriitainen Irlanti, jossa maailma on kaukana ja ihmiset lähellä.

Kirjaa tekiessä sain jututtaa monia ihania ihmisiä. Kirjailijoita, kirjakauppiaita, hajuvesitehtailijaa, joogakeskuksen pitäjää, radiotoimittajaa, iirinkielisiä kustantajia ja käsikirjoittajia ja montaa muuta.
Kiitos teille, mahtavat!

Kirjan kustansi kouvolalainen Kustantamo Reuna, ja painosta se tuli toukokuussa.
Taitto ja visuaalinen ilme on Jaana Raution käsialaa, valokuvat omiani.

Olo on lähinnä hämmästynyt.
Siinä se on. Kirja. Oma.

Kirjaa saa ostaa kustantajalta livenä ja nettikaupasta, Pusulan Pikku Omenasta, Kuusankosken Taideruukista ja Ankkapurhan Makasiinikahvilasta.

Siitä on kirjoittanut muun muassa kirjabloggaaja Leena Lumi, voit lukea jutun tästä.

**

There it is!
A book. The book. My book.

Actually the idea of it was born on a rainy night in a tiny Irish village sometime in early 90's. I had been hitching around the country with a friend of mine, wearing a heavy woollen coat.
I'd been drinking tea and whiskey, I'd been freezing outside a Texaco, I'd heard the tinwhistle.
In the evening, while the reast of the world was asleep, I took my notebook and scribbled the first words.

Those words are not included in this book.
But the idea is. The atmosphere. The rainy, green, lovely, chaotic, contradictory country, where the rest of the world is far away but people are close by.

When writing the book I got to talk to so many lovely people. Writers, bookshop keepers, owners of a perfume house and a yoga center, radio reporters, Irish-speaking publishers and scriptwriters and many more.
Thanking you all, you are soooo great and you enabled this book!

The book is published by Kustantamo Reuna and it came out last month.
The layout is by Jaana Rautio, the (all except three) are mine

I'm feeling surprised.
There it is.
The book, my book.

The book is sold at main bookshops, publishers bookshop and webshop, Pikku Omena in Pusula, Taideruukki in Kuusankoski ja Makasiinikahvila in Anjala.

Halusin kirjoittaa kirjan

Löysin vanhoja kuvia filmiajalta. Nämä ovat alun perin dioja.
Halusin kirjoittaa Irlannista.
Mutta ei ollut mitään suurta. Tarinaa.

Oli vain suolainen tuuli, joka liimasi hiukset silmiin.
Oli äkkiä laskeutuva vieraan kaupungin pimeys. Meri, joka meni. Lokkien ääni, tupakanhaju sateessa.
Pienessä kaupungissa perässäkulkeva mäyräkoira, vihreäksi maalatut ikkunanpuitteet.
Oli ne, joiden hiuksilta vesi valui pisaroina pois.




Oli vain häivähdyksiä, yksittäisiä, sekalaisia.
The Cranen yläkerta, jossa soitto jatkui taukoamatta.
Taylor's, merenranta.
Ja kun lähdemme aamuvarhain, meri velloo harmaana mutta rauhallisena ja ilma on suolasta sakea. Kahvilan vanha rouva sanoo, että sinne jäi veljensä ja paidoista ennen vanhaan tunnistettiin.
Nykyään ne eivät kudo, yhtään.



Dublin.
Se on kirjakahvila, se on hiljaa virtaava joki.
Kirja, jota en koskaan lukenut
loppuun, oli liian pitkät virkkeet ja tajunnanvirtaa Molly Bloom,
siltoja,
sanoja
lauseita.
Ja aina kun kysyy, paljonko matkaa, vastaus on sama.



**

Irish Moments 2

Lisää kuvia laatikkojen kätköistä :-)
Galway 90-luvulla.

**

Some more pictures from my drawers :-)
Galway in the 90's.



Galway oli mielentila.
Luettiin Thomas Mannin Taikavuori, jossa lähdetään hetkeksi, jäädään vuosiksi. Tunnistettiin.

Sade, kahvilat, meri, rahapula.
Espanjalaiselta kaverilta ostettu polkupyörä, vanhojen talojen ikkunalaudat.
Ihmiset, haahuilijat, kirjoittaminen.

**

Galway, a state of mind.
We read The Magic Mountain by Thomas Mann. In it they go for a short while, end up staying for years. We recognized something.

Rain, cafes, sea, lack of money.
A bike bought from a Spanish friend, the window sills of old houses.
People, drifting, writing.



Kylmien huoneiden hiljaisuus. Mrs Nolan, vuokraemäntä, jonka veli soitti saksofonia New Yorkissa.
Käveleminen, värit, kamera.
Vihkot, joku rakkaus.

**

The silence of cold rooms. Mrs Nolan, the landlady, whose brother played saxofone in NY.
Walking, colours, camera.
Notebooks, some love.

Irlantilaisia hetkiä // Irish moments

Löysin kenkälaatikollisen valokuvia.

Asuin 90-luvulla pari vuotta Irlannissa.
En kehittänyt osaamista tai luonut uraa.
Istuin kahviloissa, kirjoitin muistivihkoon, keskustelin kirjallisuudesta.
Torstaisin pakkasin viikon kutomukset pyöräntarakkaan ja menin torille niitä myymään.
Tein muutaman lehtijutun ja pari valokyuvaprojektia bändi- ja teatteritutuille.



Kuljeskelin kaduilla, otin kuvia.
Ajattelin, että oikeat asiat tulevat vastaan.



Rakastin aikaisia aamuja, alkuiltoja.
Palavan hiilen tuoksua, koiran haukuntaa.

Värittömyyden ylistys

Dublin, Ireland, 1996


Galway, Claddagh, Ireland, 1996.


Silverstrand, Ireland, 1996

On niissä vaan jotain hienoa. Mustavalkoisissa kuvissa, omissakin.

Aloitin valokuvaamisen aikana, jolloin filmi oli kallista ja mustavalkoisia kehitettiin pimiön punavalossa. Olin kasvanut kuvien, kaitafilmien, dialaatikoiden ja valkokankaiden keskellä. Opiskelujen ohessa tein töitä turkulaisessa valokuvalafkassa, jossa kuvia tehtiin paikan päällä. Se oli uutta ja hienoa. Siinä sivussa kuvasin kaikkea mahdollista bändeistä ladonseiniin. Kuvaaminen jatkui. Huhkin pimiössä isoja mustavalkoisia vedoksia ja testailin filttereitä. Itä-Euroopan reissulta rahdattiin halpaa valokuvapaperia.

Nyt on toisin. Hyvä, että on.

Kuitenkin joskus, kaiken face-some-osallistu-vastaa-vaikuta -sälän keskellä, bannereiden, tehosteiden ja näppärien katso-tästä-kaikki-pikana -videoiden maailmassa, ihailen yhä mustavalkoisten kuvien tunnelmaa.
Ajattomuutta.
Harmoniaa.
Tietynlaista hiljaisuutta.


Aran Islands, Ireland, 1995.


Galway Festival, Ireland.


A man on the street, Temple Bar, Dublin, Ireland.

- Kuvat ovat omiani, ethän lainaa ilman lupaa! -

* * *

And the same in English...(feel free to ignore the language mistakes :-))

There is some kind of magic in them. In black & white photos, even in my own.

I started doing photography at the time when film was expensive and pictures were developed under the darkroom light. I had grown up amongst photos, 8mm films, boxes of slides and silver screens. When studying, I worked in a photo lab in Turku. Photos were produced in an hour, on the spot. It was new and hi-tech. I took pictures of everything, from bands to barn walls, spent hours in a darkroom printing pictures and testing filters, brought cheap paper from Eastern Europe.

It's different now, and I'm happy about that.

Still, sometimes, in the middle of facebook-social media-participate-influence odds and ends; in the world of banners, effects and handy watch-here-everything-asap videos, I long for the atmosphere in b&w photos.
The timelessness.
The harmony.
A certain silence.

- The pictures above are mine, please don't copy them without my permission! -