Lankakokeiluja // Trying out some yarn

L

Kutominen alkaa ryöstäytyä käsistä :-)
Pimeä ilta, dekkarisarja, kudin, you know.. 
Löysin taas uudestaan Dropsin langat. Ihanan pehmeitä eikä kauhean kalliita. Lapasiin koklasin Dropsin Floraa kaksinkertaisena, toimi aika kivasti.

The volume of knitting is getting out of hand :-)
Dark evenings, some Brit/Scandi Noir on tv, knittinh needles, you know..
Now I rediscovered yarn from Drops. Nice and soft and not very expensive. Tried to knit some mittens of Drops Flora (double), works quite well.

Luukut 12, 13, 14: Kissu Kissa ja muita kierrätettyjä tarinoita // Days 12, 13, 14: Kissu The Cat and Other Recycled Stories

Hui ajan kulua!
Lasten myyjäisiä, harrastuksia, joulubileitä ja luovaa haahuilua.

Sain kuitenkin toteutettua lapsen myyjäispöytään yhden haahuiluideani, Kissu Kissan.
Se on kotoa löytyneestä kierrätysmateriaalista tehty pikkupehmo, malli on omasta päästä.
Kissusta löytyy kahta vanhaa verhoa ja yhtä teepaitaa.
Kissu meni myyjäisiin ja sai uuden kodin, jee!

**

How time flies!
Kid's school's rummage sale, kids' hobbies, Xmas parties and creative wandering.

Somehow I managed to finish one of my ideas for kids' school rummage sale: Kissu the Cat.
It's a small stuffed thing made of recycled fabric, pattern is my own.
I used two old curtains and one old teeshirt for it.
And Kissu did got a new hoe at the rummage sale, yes!




Lisääkin on tulossa.
Tätä ideaa kehiteltiin Facebook-kaverieni kanssa.
Alun perin suunnittelin, että tekisin vanhoista lastenvaatteista erilaisia pehmoja. Lastenvaatteissa on ihanat kuosit ja ne ovat pehmeäksi kuluneita.
Sitten kaverien kanssa idea jalostui lohtupehmoiksi. Että ihminen lähettää kankaan, vaikka vanhan paida, kertoa sen tarinana. Paluupostissa saisi uniikin pehmon.

Katsotaan, mitä tästä kehkeytyy!

**

And there is more to come!
I discussed this with my Facebook-friends.
Originally I figured out, that I'd sew animals out of old children's clothes. They have lovely patterns and a soft feel to them.
Then the idead developed into something like comfort toys.
That a person could send me a fabric, let's say an old shirt and tell its story, and get a unique toy as a return.

We'll see!

Luukku 6 & 7: Että näkisi lähelle // Day 6 & 7: So that you would see the things near you

Kuutosluukkua mietinkin kauan.
Että mitä sanoa itsenäisyydestä. Kaikki on jo sanottu, sodat ja hienoudet.
Mietin tähän päivään.
Sitten päätin kirjoittaa, keramiikkataloista ja suomenlampaan villasta.

**

Day 6 was something I had to think for a long, long time.
The Finnish Independence Day.
What could one possibly say about it? Everything was already said, the wars and the great things.
I thought up until this morning.
Then I decided to write, about ceramic houses and wool of Finnish sheep.



Lapsen tekemä keramiikkatalo on lojunut unohdettuna pöydän nurkassa, työpaperien alla.
Tajusin, että sehän kuvastaa elämääni. Välillä kaaosmaisen silpputyön organisoimisen ja tekemisen alle uhkaa jäädä kaikki se, mikä on oikeasti tärkeää.
Ajatuksella tehty talo.
Unelmat ja suunnitelmat.
Avoimet ovet.
Koti, josta lentää korkein siivin maailmalle.

Ostin suomenlampaan villaa somerolaisesta tilapuodista. Tulee ehkä lapaset.
Lanka on käsinvärjättyä ja paksua, sormiin jää vähän rasvainen tuntu.
Siitä puuttuu ehkä hieno eleganssi ja lennokkuus, mutta lämmintä tulee ja jotenkin turvallista.
Sellaista, mitä lapset ja mummot arvostaa ihan luonnostaan.

Pyyhin pölyt, otan keramiikkatalon esiin.
Kudon villasta lapaset, ihan itselle.
Yritän nähdä sen, mikä on tässä, ihan lähellä.

**

A ceramic house my daughter made for me has been forgotten on my table, under all work papers.
I suddenly saw it is like a symbol of my life. Sometimes organizing and doing freelance work, that is scattered around in pieces, takes over everything else. Everything that really is important.
Like a house made with thought.
Dreams and plans.
Open doors.
A home from which you fly with strong wings into the bigger world.

I also bought some wool, Finnish wool, in a farmhouse shop nearby.
It'll become mittens, maybe.
The wool is hand-dyed and thick, it feels a bit greasy.
It maybe lacks fine elegance and worldliness, but it's warm and safe.
It feels like something old grannies and little kids intuitively love.

I'll dust the ceramic house and put it up.
I'll knit the mittens.
I'll try to see what already is there. Right here, next to me.

Taidetta, yhteisöllisyyttä ja kurkkaus keraamikon työhuoneeseen // Art, sense of community and a sneak peak into a ceramist's studio

Kaupunkivisiitti toi mieleen muutakin, mitä kaupunkiajoilta kaipaan.
Kuten tietynlaisen yhteisöllisyyden.
Sen, että on saman alan ihmisiä, jollain tavalla saman taustan jakavia, joiden kanssa viritellä erilaisia proggiksia.
Ehkä siis juuri jonkinlaisen ammatillisen yhteisöllisyyden. Yhdessä kehittelyn ja ideoinnin.

No mutta onneksi voi inspiroitua muista!
Kuten keraamikko Jonna Oksasesta. Jonna tekee keramiikkaa ja myös opettaa sitä eri oppilaitoksissa.
Hän on erikoistunut myös muinaistekniikkaan, jossa esimerkiksi kalan nahasta kehkeytyy oiva sandaalimateriaali.

**

My visit to Turku reminded me of some things I miss from citylife.
Like a sense of community.
That you have colleagues, people who in some ways share your background. People with whom you can set up various projects.
Maybe just a sort of professional sense of community.

Luckily one can get inspired by others!
Like by Jonna Oksanen, a Turku-based ceramist. She makes ceramics and also teaches it. She also is specialized in ancient techniques. Like the one by which you transform the skin of a fish into excellent material for sandals.




Ja ne työt!
Jonnan työhuoneelta löytyi herkkiä päitä, lintuja ja ihania mukeja. Niissä oli jotenkin erityinen tuntu. Kuin olisi mennyt toiseen maailmaan. Sellaiseen heleän murrettuun.

**

And those ceramics!
Delicate heads, birds and lovely mugs. They all had a special feeling. Like stepping into another world. A world of light, delicate colours.











Jonna kuuluu Turussa pariinkin eri osuuskuntaan. Koska käsityöläisen leipä on tiukassa, antaa osuuskunta mahdollisuuden tehdä omaa työtä ja esimerkiksi hankkia sopivia tiloja. Muiden kanssa toimiminen antaa myös voimaa.

Käsityöläiset ovat kuitenkin ehkä vielä Turussakin vähän näkymättömissä ja hajallaan. Portsaankin sopisi hyvin ihan kokonainen käsityökortteli!
Onneksi Osuuskunta Tuulentuvalla on pieni symppis liike Puutarhakadulla.
Juuri sellainen kivijalkapuoti.

**

Jonna belongs to some co-operatives in Turku. As it's hard to make one's living with crafts, co-operatives give a chance to continue with one's work. Working with other people is also so empowering!

Crafts people are even in Turku a bit hidden away. City quarters like Port Arthur would benefit from a specific craft's quarter!




Jonna Oksasen keramiikkaan voi tutustua Uudessakaupungissa Runonkulman gallerian juuri auenneessa näyttelyssä.

Arne, Carlos, kiire ja kuviot

Kiire!!



Lapsi on tullut ja viskannut laukun eteisen lattialle. Sillä on kiire. Kavereille, välipalaa nappaamaan, kirjaa lukemaan, voltteja harjoittelemaan. Että ehtii elää.

En ole ehtinyt nostaa laukkua. Pitää ehtiä. Laittaa ruokaa, kirjoittaa kirja, kehittää keskeneräisiä ideoita.
Kiire syö ajatukset. Ei malta miettiä loppuun. Pitäisi olla jo toisaalla.

Onneksi on käsityöt ja hölkkä. Tänään keskityn käsitöihin.



Kerroksia toistaessa ja lankaa kuljettaessa huliseva arki unohtuu. On läsnä, edes villaneuleelle.

Käsillä tekeminen kytkee minut myös perheen ja suvun historiaan. On äidin tekemät villapaidat, mummin patalaput ja perulaismyssyt, jotka saimme siskoni kanssa joskus 80-luvulla.

Oman kotini mattoihin on kudottu tarina. Keittiön lattialla luistelevan räsymaton kutoi äidin satakuntalainen mummo varmaan sata vuotta sitten, laudeliinaksi. Hennoissa väreissä kuultavat varmaan perheen paidat ja verhot. Pojat jäivät sotaan, äidin mummo kuoli 70-luvulla. Matto on vielä täällä.

Harmaan villamaton samainen äidin mummo kutoi äidilleni lahjaksi. Minulla se oli joskus opiskeluaikana. Punaviinitahra lähti suolalla. matto siirtyi varastoon, josta sen taas bongasin pari vuotta sitten.



Suvussa ja perheessä kulkeneet, vanhat ja toisen käsin tekemät jutut luovat turvaa. Niihin on käytetty aikaa ja ajatusta. Niissä on rakkautta ja välittämistä, lämpöä.

Samaa ajatusta kehittävät ihkut norjalaisneulojat Arne ja Carlos uusimmassa kirjassaan Norjalaisneuleiden uudet kuviot (Nemo, 2014).



Kirja hakee inspiraationsa mummolan vintiltä. Sukuhistoriasta ja norjalaisesta neuleperinteestä nousee jotain freesiä ja sympaattista, with a twist. Koiran villapaitaa on inspiroinut mummon hääpuvun kuvio.

Ohjeita on lukuisia, aina patalapusta vaativampaan villapaitaan. Kaltaiseni tuurikutoja on huono ohjeiden kanssa, mutta kirjoneuleista tykkäävälle tämä on must!

Ihana kirja ja inspiroiva kuvitus!

Kässäidea // Crafts & ideas

Syksyllä se iskee. Kässäinto. Itse asiassa ei viitsisi tehdä mitään muuta. On pakko aloittaa villapaitoja, -takkeja, sukkia ja ompeluksia. Sitten miettii, lukisiko, nukkuisiko vai kutoisi. Saa stressiä.

Nyt mulla on uusi idea. Rupean tekemään pehmoja. Ihan kaikille. Bisnespuolella ideoita ei kannata huudella maailmalle, mutta luovan tekemisen maailmassa kannattaa. Sillä huudeltuna ideat heräävät henkiin. Löytyy samanhenkisiä ihmisiä. Auttajia. Eteenpäin tönijiä.

(Tästä tulee jollain hämärällä tavalla mieleen kirjallisuustiede, strukturalismi ja Proppin aktantit eli saduissa toistuvat roolit. Niitä on seitsemän:

1) sankari
2) prinsessa (tavoiteltu henkilö)
3) vastustaja (konna)
4) maagisten kykyjen lahjoittaja
5) lähettäjä
6) auttaja
7) väärä sankari

Pohdin ehkä seuraavassa postauksessa, löytyykö näitä somesta, mutta se ei kai ihan liity tähän...)

Sanotaan vain, että kun ideansa huutaa maailmalle, löytyy usein vaikka auttajia tai maagisten kykyjen lahjoittajia.

**

Anyway, pehmot. Eka otetaan vanhoja kankaita. Lasten trikoopaitoja, retrotyynyliinoja ja kirppislöytöjä.




Sitten katsellaan ideoita hahmoiksi. Pengotaan kaappeja, lasten piirustuksia ja omia vihkonreunoja. Inspiroidutaan.








**

Seuraavaksi palaan ideoiden, ompelukoneen, kudottujen korvien ja vanutäytteiden kera!
Sitten voi ryhtyä miettimään, miten yhdistää vanhat kankaat ja kudotut korvat digimaailmaan..

* * *

It comes with the autumn. Crafts fervour. Actually I'd spend all my time knitting pullovers, cardigans, socks and sewings. One tries to decide whether to read, sleep or knit. Gets stressed.

Now I have a new idea. I'll start doing soft toys. For everyone. In the business world one shouldn't shout one's ideas to the world, but in the creative world it's worth it. Because when you tell your ideas to the world, they will come alive. You'll find like-minded people. Helpers. Those, who push forward.

(This brings to my mind literary theory, structuralism and Propp's actants, that is universal roles he found in old fairy tales. There are seven roles:

1. The hero
2. The princess
3. The antagonist
4. The donor of magical things
5. The dispatcher
6. The helper
7. The wrong hero

Maybe I'll next wonder if these roles are found in the social media, but it is a bit off the topic, I guess..).

So let's say that when you tell your idea to the world, you'll often find helpers or magical things.


**

Anyway, the soft toys. First you'll need old fabrics: kids' shirts, retro pillowcases, flea market finds.
Then you'll search for ideas for figures. Rummage the closets, take the kids' drawings and the edges of your own exercise books. Get inspired.

*'

Next I'm back with ideas, sewing machine, knitted toy ears. Then I'll start figuring out how to combine old fabrics, knitted ears and the digital world..

Taiteilua lasten kanssa: maalatut verhot // Kidesign goes easy: painted curtains

Superhelppo taideprojekti lasten kanssa!
Tarvitset vain:

- valkoista kangasta tai edulliset valmisverhot
- kangasvärejä
- kärsivällisyyttä

Sitten menoksi! Levitä kangas pöydälle tai lattialle. Anna lasten suhata värien kanssa. Helpointa on, jos jokaiselle on varattu oma pieni alue.

Näissä verhoissa käytimme pohjana Ikeasta hankittuja halpisverhoja, kangasvärit ovat Citymarketista ja Tiimarista.
Kuivuminen kesti pari päivää.
Kannatti odottaa, eikö!

* * * *

A super-easy arts project with kids!
You just need:

- white fabric or white ready-made curtains
- fabric paints
- patience

Then, off you go! Spread the fabric on the table or on the floor. Let the kids go wild with the colours. It's easiest, if each one gets a small fabric area of their own to paint.

Here we used cheap ready-made curtains from Ikea as the base, the fabric paints are from the supermarket. It took a couple of days before the paint was dry.
Well worth it, isn't it!