Enkuissa satuin joskus kävelemään jonkun onnettomuuspaikan ohi. Ihmiset olivat jääneet katsomaan. Oli tungosta. Poliisi hätisteli uteliaita tiehensä. Sanat "Move on folks, please, move on" jäivät kummittelemaan. Tuntui, että ne sopivat silloiseen elämäntilanteeseen juuri parhaiten.
Piti mennä eteenpäin, päästää irti, olla jumiutumatta.
Nyt on vähän sama fiilis. Pitäisi suunnistaa kohti uutta, olla luova ja uskaltaa.
En ole kuitenkaan mikään yltiöpäisen positiivisen ajattelun ihminen. Päinvastoin, se ärsyttää. Musta huumori, sarkasmi ja arjen absurdius ovat lähempänä omaa maailmaani. Ehkä niistä nouseekin joku nyt pieneltä tuntuva juttu, josta kasvaa uusi oljenkorsi? Hope so.
**
In England I sometimes passed a scene of an accident. People had stopped to watch, many of them. The police tried to get the passers by to move on. The words they used "Move on folks, please, move on" stayed in my mind. They seemed to match my thattime situation in life in general better than anything.
I should move on, let go, not to get stuck.
Now I have a bit of the same feeling. I should head for something new, be creative, have the courage. However, I don't really like overtly positive thinking. It annoys me. Black humour, sarcasm and the absurdities of everyday life seem to be closer to my world. Maybe something, that now seems insignificant, has already started in them. Hope so.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti