Hyvä keino havainnollistaa todellisuuden suhteellisuutta on mennä vanhaan opiskelukaupunkiin lapsikatraan kanssa.
Jo pelkkä saapuminen turvaistuimin ja pirkka-kassein vuoratulla autolla on hupaisa. Oikea minähän ajelee edelleen Tunturi Vip -pyörällä hameenhelmat hulmuten.
Sitten huomaa hienot kivet ja leveät jalkakäytävät. Tienylityksistä on tullut vaarallisia.
Keinut, puistot ja koulujen pihat - ihania!
Taloja olen katsellut aina.
Nyt niitä ei voi jäädä tuijottamaan. Kuvatkin täytyy napata lennosta yhdellä kädellä, toinen käsi rattaissa kiinni.
Hölkkäpolkujen sijaan etsiytyy leikkipuistoihin ja pihakaduille.
Ja kun illalla lähtee takaisin kotiin,
kaupungin tuntu jää jonnekin mieleen,
vähän varastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti