Sivut

torstai 17. syyskuuta 2015

Harrastusrumbaa - missä vanhempainparkki?? // Hobby hassle - where's the parent park?



Arkeen kuuluu harrastukset.
Lähinnä lasten harrastukset.
Kun asuu melkein maalla, harrastukset eivät ole nurkan takana.
Ne ovat kaupungissa, eikä julkista liikennettä ole.

Kun yksi lähtee harrastamaan, koko perhe mobilisoituu. Kotiin on suhattu kiireellä, osa töistä lähtee mukaan.
Joskus vanhemmat kohtaa puolimatkassa: toinen ottaa lapset ja jatkaa harrastukseen, toinen jatkaa iltatöihin.
Joskus toinen vanhempi jää lasten kanssa kotiin.
Tai muut lapset pakataan kyytiin mukaan.

Usein harrastukset ovat illalla, kun kaikki paitsi Prisma ja ABC ovat kiinni. Ja kukaan, ei kukaan, ei lähde kello kuudelta Prismaan kolmen nälkäisen pikkulapsen kanssa ja viiden euron budjetilla, ellei ole aivan pakko.
Matkalla yksi kyytiläisistä on nukahtanut.
Pari vuotta sitten mukaan piti rahdata myös rattaat :-)

Jos on yksin, voi olla järkevä ja käydä vaikka ruokakaupassa tai irroitella ja mennä ABC:lle, joka siis on auki, kahville ja lukea kirjaa tai kirjoittaa vihkoon.
Ehkä siellä syntyy suuren romaanin alku, ehkä ei.
Harva ABC:llä kirjoittaa.
Ehkä se on uraauurtavaa.

Monet ABC:t ovat täynnä yksinäisiä kelloa kyttääviä vanhempia.
Jotkut näpläävät puhelinta, toiset pläräävät lehteä, jonka ovat jo lukeneet.
Jotkut istuvat autossaan.
Jotkut jäävät auloihin, jotkut pukukoppeihin.
Yksi kirjoittaa.
Tämä on luksusta, tämä on sitä ison perheen vanhemman omaa aikaa.

Mä kyllä ihmettelen, ettei kukaan ole vielä avannut VANHEMPAINPARKKIA!
Sellaista kotoisa tila, johon voi hipsiä villasukat jalassa, juoda kahvia, istua sohvassa, jutella tai olla juttelematta.
Jossa olisi vaikka joogaa ja jumppaa.
Voisi istua töitä tekemässä, voisi kutoa sukkaa.
Olla hiljaa tai hölistä.
Niinku vanhempien nuorisotalo.

**

Everyday life is full of hobbies.
Mostly children's hobbies.
And living almost in the country, they are not in next door.
They are in the city, and there is no public transport.

So, when one goes to his/her hoby, the whole family is mobolized. One has hurried home from work, taken some work to be done in the evening.
Sometimes parents meet halfway: one takes the kids and continues to the hobby thing, the other goes to work.
Sometimes one parent stays at home with the kids.
Or the kids come along to the hobby.

Hobbies are often in the evening, when every place except supermarkets and gas station cafe ABC is closed. And no-one, really no-one, wants to go to supermarker at 6 pm with three little kids and little money.
On the way to the hobby one of the other kids have fallen asleep.

If you're on your own, you can be rational and shop some food or you can walk on the wild side and go to the boring ABC cafe, which is open, for some coffee & read a book or write in your notebook.
Maybe a beginning of a great novel will be born, maybe not.
Few people write there.
Maybe it's something groundbreaking.

Many ABC cafes are filled with lonely parents checking their watches.
Some busy with their phones, some reading a paper they already read.
Some sitting in their cars.
Some staying in lobbies, some in changing rooms.
One writing.
This is luxury, a parent's own time.

I wonder no one has come up with a PARENT PARK.
A place where you could walk in your woollen socks, drink coffee, sit on a sofa, chat or be silent.
There could be yoga classes.
You could work or knit a sock.
A place of parents' own!



4 kommenttia:

  1. Kirjastojahan on vielä useimpien muiden harrastuspaikkojen lähellä- kahvilaa niissä ei ehkä ole, mutta omien eväiden siistiin syömiseen jo aletaan suhtautua rennommin. Monessa kirjastossa on joskus jotain ohjelmaakin. Aloitteita vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, kannatan kirjastoja! Ne ovat pelastus! Meidän lähikaupungissa harmi vaan kirjastot kiinni esim. sunnuntaisin, kun lapsia roudaillaan.

      Ja kirjastoissa voisi olla villasukkahuone, jossa voisi hipsiä, lukea ja juoda kahveet :-)

      Poista
  2. Vaikka mieli aina välillä halajaakin maalle, tuo autolla suhaaminen taitaa olla suurin este sille, etten sitä haavetta kyllä koskaan aio toteuttaa. On niin helppoa, kun täällä kaupungissa kaikki on kävelymatkan tai fillarointimatkan päässä. Laiskalle autoilijalle tämä sopii jotenkin niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, samaa on tullut täällä maallempana mietittyä! Ja välillä tulee oikein hinku kaupungille kävelemään, kahviloihin ja vaan ihmisiä tuijottelemaan. Lähikauppa, posti ym. onneksi vielä löytyy kävelyetäisyydeltä.

      Itseäni on viime aikoina ruvennut juuri tuo autolla suhaaminen ja ainainen lähteminen oikein aktiivisesti ärsyttämään! Ihan paradoksi, että kun muuttaa vähän enemmän luonnon helmaan, huomaakin istuvansa autossa ja hölkkäilevänsä pitkin asvalttitien laitaa.

      Poista