Juuria, taloja, tunnelmaa // Roots, houses, atmosphere

Kymmenen vuotta sitten mediakäsikirjoittamisen kurssilla halusin tehdä dokumenttikässärin aiheesta Vanha Porvoo. Vielä en ole tehnyt. Mutta Vanha Porvoo on edelleen mielestäni ihan maaginen paikka. Rakastan noita vanhoja taloja ja äkkivääriä kujia, kissoja ja teepannuja ikkunalaudoilla, sisäpihoja ja vinoja lattioita. Ehkä muutan joskus tuohon pieneen vaaleansiniseen taloon asumaan. Jonnekin juurille.

Nyt minulla oli tilaisuus käväistä pikaisella aamukahvilla Vanhan Porvoon kulmilla. Oli tyhjää. Aurinko ei ollut noussut vielä, mukulakiviä peitti ohut jää. Kirkon ovi oli raollaan ja sisältä kuului musiikkia. Muuten oli hiljaista, liikkeellä oli vain muutama koiranulkoiluttaja ja japanilainen. Oli rauha fiilistellä ja kuulla talojen kuiskaukset.

p.s. Kahvilaksi valikoitui äskettäin avautunut Cafe Klockan, jossa oli tummat kukkatapetit, käkikello seinällä ja ihanaa kahvia!

**

Ten years ago I did some studies in Media Scriptwriting and wanted to write a documentary script on the Old Town of Porvoo. I still haven't written it. But the place still has its magic. I love those old houses and winding streets, cats and teapots on window sills, courtyards and uneven floors. Maybe one day I'll be living in that little old pale blue house in the pictures. To my roots, sort of.

Now I got a chance to take a quick moning coffee in the Old Porvoo. It was empty. The sun hadn't been rising yet. The cobble stones were covered by thin ice. The church door was ajar and one could here some music being played inside. Otherwise it was quiet, just some earlybirds walking their dogs and some Japanese tourists. All the peace to feel the atmosphere and to hear the houses whispering.