Kirjahyllyn uumenista

Kirjoista ei osaa kirjoittaa. Niitä on niin paljon. Hyviä, ihania, koukuttavia, tylsiä. Sellaisia, jotka vievät mennessään. Sellaisia, joita lukee läpi yön. Sellaisia, jotka jäävät elämään.

Mihinkään varsinaiseen kirjablogiin ei rahkeet harmi vaan riitä, joten nappasin hyllystä joitakin kirjoja.
Niitä, jotka ovat tehneet vaikutuksen. Kolahtaneet.
Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä!

1. Gary Larson: The Far Side Gallery

Ikivanha ystäväni, jonka rahtasin opiskeluaikoina rinkan pohjalla Enkuista.
Ihania, oivaltavia, mustaa huumoria ja sarkasmia.
Kun maailma murjoo, on aina Gary!

Ihan loistava on myös Larsonin kuvaus siitä, miten ryhtyi pilapiirtäjäksi. Hän oli töissä levykaupassa, eli normiarkea, kunnes eräänä päivänä kuuli enkelikuoron laskeutuvan hyllyjen väliin ja siitä lähti. Klassikko!

2. Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Tämä monessa blogissakin aikoinaan hehkutettu brittiläisen näyttelijän esikoisromaani, kasvutarina, elämäntarina on ihana, omaääninen, sympaattinen, brittiläinen!

Romaani alkaa 60- ja 70-lukujen vaihteesta ja loppuu vuosituhannen vaihteeseen. On Elly, jonka äiti on surusta turta. On Joe, on Ellyn ystävä Jenny Penny.

Winmanin tekstissä on hienoa letkeyttä, ilmavuutta ja fragmentaarisuutta - ominaisuuksia, joita suuresti ihailen. Toisiaan risteävät tarinanosat heräävät henkiin, niihin jää asumaan. Ne ovat satumaisia, yllättäviä.

Fragmentaarisuudesta, satumaisuudesta ja yllätyksellisyydestä huolimatta romaani kytkeytyy kuitenkin tiukasti aikaan ja paikkaan, etenkin brittimaailman kuvauksessaan. Oi tuo merentuoksuiseen lounais-Englanti! Cornwall!

3. Michael Cunningham: Illan tullen

Cunninghamin romaaneissa on samaa hengittävyyttä ja suvaitsevaisuutta kuin Winmanillakin. Vuonna 2010 ilmestynyt Illan tullen ei petä, vaikka ei ihan hakkaa suursuosikkiani Talo maailman laidalla.

Romaanissa newyorkilaisen taidegalleristin ja hänen päätoimittaja-vaimonsa elämä saa uuden käänteen, kun vaimon boheemimpi pikkuveli muuttaa heille asumaan.

Cunningham on taituri ihmissuhteiden kuvaajana. Rakkaus on monitahoista, monimutkaista. Myös Cunninghamin kirjoissa ollaan vahvasti jossakin, tässä New Yorkin taidepiireissä.

4. Erik Axel Sund: Varistyttö-trilogia

Luen paljon dekkareita, sekä sivutyön puolesta että omaksi huvikseni. Ruotsalaisen Erik Axel Sundin Varistyttö-trilogia onnistuu tuomaan genreen jotain ihan uutta. Se on karmiva ja herkkä samaan aikaan.

Alun perin yhdeksi romaaniksi tarkoitettu kokonaisuus käsittää kolme osaa: Varistyttö, Unissakävelijä ja syksyllä suomeksi ilmestyvä Varjojen huone. On vaikea analysoida, mistä romaanien vaikuttavuus tarkalleen syntyy. Erik Axel Sundit (kirjailijanimen takana on kaksi tekijää: Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist) kertovat haluavansa näyttää, mitä kuliessien takana on. Ihan lähellä, tavallisen oloisessa arjessa.

Varistyttö menee ihon alle. Tunteet tulevat lähelle. Miltä tuntuu, kun luottaa ja luottamus petetään. Kun pelkää. Kun on yksin. Kun on hilkulla ymmärtää jotain, mutta ei ymmärrä. Läsnä on suru. Menneisyys ja menetykset. Nämä luettuani luuulin oivaltaneeni jotain: Ihminen on perusolemuksensa lisäksi sitä, mitä on kokenut, mitä hänelle on tehty.
Hienot kirjat.

5. Alice Hoffman: Punainen puutarha

Rakenteita paljon miettivänä pohdin usein, miten kokonaisuus muodostuu. Miten eri osat nivoutuvat yhteen. Hoffmanin uusin, Punainen puutarha, on kiva esimerkki toisiinsa kytkeytyvien tarinoiden muodostamasta kokonaisuudesta.

Hoffmanin teos sijoittuu Massachusettsin Blackwelliin. Siellä on puutarha, jossa kasvaa vain punaisia kukkia. Taru kertoo, että puutarhasta voi löytää totuuden, jos uskaltautuu etsimään.

Hoffmanin tarinat nivoo yhteen juuri tuo Blackwell, joen rannalla, punaisen puutarhan lähellä. Tarinat etenevät ja kytkeytyvät toisiinsa myös ajassa: yhden tarinan lapsi on seuraavassa isovanhempi. Menneisyys on läsnä ja teot kertautuvat. Paikka saa myös symbolista merkitystä.

Tämä olisi kiva toteuttaa monimediajuttuna, inspiroiva!!!

6. Marianne Fredriksson: Muuttolinnut

Olin jo ihan unohtanut tämän ruotsalaiskirjailijan, kunnes nappasin tämän ohuehkon kirjan käteeni ihan sattumalta Myllykosken kirjastossa. Olikin hyvä löytö!

Marianne Fredriksson kuuluu sarjaan hyvät ihmissuhdekuvaajat. Muuttolinnut on tarina chileläisen pakolaisen Miran ja ruotsalaisen tietokirjailijan Ingen ystävyydestä. Se on kaikin puolin tiheä romaani. Naisten välinen ystävyys kasvaa kattamaan perheet ja menneisyydet. On paljon puhetta, muistoja, ahdistaviakin. Ystävyys kantaa ja auttaa kohti uusia alkuja.

Kaunis ja viisas kirja.

7. Ian McEwan: The Cement Garden & Iain Banks: The Wasp Factory

Opiskeluaikojen nuoret brittiklassikot! Nämä oli ihan pakko mainita, vaikka en ole niitä aikoihin lukenutkaan.

Upeita, omalaatuisia, brittiläisiä, kokeellisia! Ohuita. Ja nämä pitää lukea enkuksi, ehdottomasti!

McEwanin Cement Garden on surrealistinen, surullinen, raadollinen, trillerimäinenkin, hieno. Neljä lasta menettää ensin isänsä, sitten äitinsä. Maailma on ympärillä on ankea. Salaisuudet haudataan kellariin ja lapset yrittävät jatkaa elämistä keskenään.

16-vuotiaan Jackin kertojaääni muuttuu perusteinistä omaan maailmaansa uponneeksi ja jaetusta todellisuudesta erkaantuneeksi vieden lukijan tehokkaasti mukanaan.

Myös kirjasta 1993 tehty, Charlotte Gainsbourgin tähdittämä elokuva (ohj. Andrew Birkin)korostaa tarinan surrealistisuutta, omalakisuutta. Suosittelen tätäkin!

Myös Banksin Wasp Factoryn kertojaminä on biokemisti-isänsä kanssa yksin hylätyllä saarella asuva 16-vuotias teinipoika Frank. Gootti- ja kauhukirjallisuuden piirteitä omalaatuisesti mainstreamiin tuova romaani luo Cement Gardenin tapaan oman suljetun maailmansa ja todellisuutensa.
Häiritsevä ja hieno tämäkin!

8. Paul Auster: From Hand to Mouth

Rauhallisempiin tunnelmiin...
En tiedä, onko tämä ilmestynyt suomeksi. Paul Austerin kirjan alkuosa on ihanan raadollinen omaelämänkerta ajalta, jolloin Auster ei ollut vielä Auster! Ei postmodernia kikkailua! Ei anonyymejä henkilöitä! Ihan Paul, nuori ja vähävarainen, kirjallisella ambitiolla varustettu nuori mies Euroopassa suurin haavein.

Ihana. Luin tämän ja näin Austerin joskus nahkarotsissaan Huvila-teltassa -> olin myyty!

Tämän kirjan parasta antia on Austerin kuvaus Ranskaan tulostaan. Sitä oli odotettu. Matka oli pitkä ja kallis, toiveet korkealla. Tultiin Eurooppaan, kulttuurin juurille.

Ja mitäs kävikään. Austerin jalkaa alkoi hiertää. Hän käveli kymmeniä kilometrejä. Baudelairen tai Camus:n sijaan hänen mielensä täytti jäytävä varvaskipu, pohdinta siitä, minne voisi päästä istumaan, pohdinta siitä, miten kipu loppuisi, kaikenkattava varpaan ajattelu. Muuta ei ollut. Jes!

9. Anne Lamott: Bird by Bird: Some Instructions on Writing and Life

Kivan Natalie Goldberg -henkinen kirja kirjoittamisesta kiinnostuneille ja varsinkin sen kanssa jumiutuneille. Pieniä tarinoita, inhimillinen.

Ja se nimi? Se menee näin. Lapsi-Lamottin 10-vuotiaan veljen piti palauttaa lintuja koskeva kouluraportti seuraavana päivänä. Aikaa tekemiseen oli ollut kuukausia. Veli ei ollut tehnyt mitään. Nyt, edellisenä iltana, iski paniikki ja rimakauhu. Lamottin isä vei veljen keittiön pöydän ääreen ja rohkaisi aloittamaan. Veli ei pystynyt. Miten? Tehtävää oli kymmeniä sivuja, kymmeniä lintuja. - Lintu linnulta, bird by bird, sanoi isä. Yksi kerrallaan, vähä vähältä. Siitä lähtevät suuremmatkin jutut.

10. Siri Hustvedt: Vapiseva nainen

Pitihän tämäkin nyt ottaa. Mulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen Hustvedtiin. All I loved luettuani olin mennyttä. Miten kukaan saattoi kirjoittaa niin! Tykkään myös muusta Hustvedtin varhaisesta tuotannosta.

Uudemmat eivät ole vieneet ihan samalla tavalla. Viimeisin, Säkenöivä maailma, jäi puolitiehen. Amerikkalainen elegiakin tuntui vähän etäiseltä. Näitä vaivaa jonkinlainen akateeminen kuori. En pääse niihin tunnetasolla sisälle. Harmittaa, sillä haluaisin ihailla Hustvedtiä. Olenhan hänen faninsa.

Vapiseva nainen on toisenlainen, sekoitus teoriaa ja omakohtaista, ja tällaisena se toimii. Teosta ei ole pakotettu romaanimuotoon, vaan siinä on selkeästi eri osia. Tykkään!