Tyhjää // Empty Spaces

Kuva: Richard Scarryn kirjasta Ahkeruus on ilomme

Mieluiten asuisin Richard Scarryn Touhulassa. Toinen vaihtoehto voisi olla Astrid Lindgrenin iki-ihana Melukylä. Molemmissa on vinoja taloja, uteliaita asukkaita, sattumuksia ja kontaktia ulkomaailmaan.

Joskus on toista, tyhjää.
Tyhjäksi jääneissä tiloissa on jotain pelottavaa ja kiehtovaa.

Kuljen kotikulmilla usein hylätyn talon ohi. Piha on umpeenkasvanut, pikkupojat kurvailevat fillareilla sitä halkovalla oikopolulla. Talon ikkunoissa on vielä ohuet verhot, ikkunalaudalla kukkaruukku. Jos illalla katsoo ikkunaa pitkään, alkaa tuntua, että joku katsoo takaisin.

Tyhjyys tulee kai eteenpäinmenosta.

Rakennemuutos-Kymenlaaksossa sen huomaa. Valtava tehdas on aavemaisen hiljaa. Siinä, missä oli pankki, kemikalio tai urheilukauppa, on tyhjä talo. Kirjakaupasta on tullut kirppari. Juna ei pysähdy. Bensa-asema on jäänyt kylmilleen.

Yle näytti pari vuotta sitten hienon ruotsalaisdokumentin Tyhjät pihat, autiot tehtaat, jossa dokumentaristi Jan Jörnmark kiersi tyhjilleen jääneitä paikkoja. Oli tehtaita, kauppakeskuksia ja kokonaisia lähiöitä. Oli vanhoja kartanoita, joiden tapeteista tunkee luonto läpi.

Dokumentti oli upea, lyyrinen, ahdistava. Maailmassa, jossa kaiken pitää kasvaa, moni asia jää jalkoihin. Kiinnostuneet tsekatkaa Jörnmarkin YouTube-kanava!

Tulipas haikea postaus..ensi kerralla vaikka lastenhuoneista, värikkäästi!

* * * *

I'd rather live in Richard Scarry's Busytown. Another option might be Astrid Lindgren's
lovely Bullerby. The both places have askew houses, nosy inhabitants, coincidences and a lot of contact with the world around.

Sometimes it's different. Empty.
Places left empty are somehow scary and fascinating.

At home I often pass a desolated house. The garden is overgrown, kids cycling wildly on the shortcut cutting it. There are still curtains in the windows, a flower on the windowsill. If you look at the window for a long time in the evening, you get a feeling of someone looking back.

Development creates these empty places, so they say.

In south-east Finland, struggling with structural change, you notice this. A huge factory is quiet. Where there was a bank, pharmacy or sports store, is now an empty building. Bookstore has become a flea market. The train doesn't stop anymore. The pertrol station has become cold.

The Finnish Yle showed an excellent Swedish documentary Tyhjät pihat, autiot talot, a few years ago. In it the film maker Jan Jörnmark visited places that had been left empty. There were factories, shopping malls and whole suburbs. There were old manor houses, which nature had invaded.

The film was beautiful, lyrical, agonizing. In a world of contant growth, many things are left behind. If interested, check Jörnmark's YouTube channel!

This post seems to be melancholic...I promise next post will be about kid's rooms, colourfully!